Syyskesän loppuhuipennus!

Tuleva viikonloppu (3.-4.9.2016) on tänä kesänä viimeinen viikonloppu, jolloin museokirkko on auki yksittäiskävijöille. Myös yhteysalus Östern siirtyy talviteloille 4.9 ja siitä eteenpäin liikennöintiä Nauvosta Seiliin hoitaa m/s Falkö (tilausvuoro). 

Museokirkkoon pääse silti yhä vierailemaan syyskuun aikana, mutta vain etukäteen varaamalla ja ryhmähinnoin. Lokakuussa kirkko siirtyy nauttimaan hyvin ansaitusta talvilomasta ja odottelemaan seuraavaa kesää vierailijoineen. 

Nästa veckoslut (3.-4.9.2016) är Själö museikyrkan öppen för enskilda turister för sista gången den här sommaren. Senare i september är museikyrkan öppen bara för grupper på beställning. Efter 4.9. ska också färjan m/s Östern sluta att trafikera och m/s Falkö ska sköta förbindelsetrafiken mellan Nagu och Själö (beställningstur).

Kuva Milla Airosalmi.

Kesän aikana on saarella ehtinyt tapahtua monenlaista, alkaen aina audiomatkasta ja päättyen avoimien ovien päiviin. Seuraavaksi kerrotaan siitä, mitä muutama arkeologi saarella tutki ja mahdollisesti tutkii ensi kesänäkin.

Spitaalisten jäljillä

Heinä-elokuun vaihteessa kirkon nurkissa huomattiin nuuskintaa. Arkeologikoira Hekla ihmiskollegoineen Museovirastosta ja Helsingin yliopistosta olivat vastuussa tästä tehdessään koetutkimuksia kirkon ympäristössä. Hyörinä herätti niin paljon huomiota kävijöissä, että asiasta päätettiin tehdä tämä blogipostaus. Arkeologi Petro Pesonen suostui avaamaan sanaisen arkkunsa ja kertomaan lisää projektista, joka oli osa tutkimuslaitoksella olevaa kansainvälistä työpajaa ja seminaaria, jossa keskityttiin suomalaiseen genetiikkaan. Osanottajia tuli Saksan Tübingenin yliopistosta asti!

Projektilla on kaksi tavoitetta: löytää Seilin spitaalihospitaalin aikainen hautausmaa spitaalisineen sekä kouluttaa Heklasta ihmisluun tunnistava hajukoira. Paikallisesti on kerrottu, että spitaaliset (eli lepraa sairastaneet) olisi haudattu niitylle, joka on 1980-luvun aikana pystytetyn muistoristin takana. Paikka on kuitenkin niin alavaa ja savista, että todennäköisesti niitylle ei ole haudattu ketään. Idea syntyi, kun Heklan omistaja otti yhteyttä ja kyseli olisiko projektia, joka sopisi tarkoitukseen. Alussa pohdittiin myös muita hajuvaihtoehtoja kuten eläinten luita, keramiikkaa ja pronssihometta. Ihmisluun tunnistukselle on kuitenkin eniten kysyntää, sillä kalmistoja eli vanhoja hautausmaita on haasteellista paikantaa. Lopulta projekti yhdistettiin seminaarin yhteyteen, sillä osa työpajan osanottajista oli lepratutkijoita, jotka ovat kiinnostuneita saamaan käyttöönsä pohjoismaista spitaalisten DNA:ta.

Kirkko hautausmaan huipulta. Kuva Milla Airosalmi

Kahden viikon aikana yhteensä neljänä päivänä kaivettiin neljä eri koeojaa. Yksi oli hautausmaan rinteessä, aidan vieressä. Tästä paikasta pinnan alta paljastui vain kivikkoa, joka auttaa rajaamaan hautauskelpoista aluetta. Kirkon kaakkoiskulman tuntumilta löytyi puolestaan 1600- ja 1700-lukujen aikaiseksi jätekuopaksi tulkittu kuoppa, josta päivänvaloon saatiin vanhoja eläinten luita. Kirkon lounaisnurkilta esille pöllähti vain täytemaana käytettyä hiekkaa. Mielenkiintoisimmat löydöt tulivat kirkon länsipuolelta, josta kaivajat paikallistivat nokimaakerroksen, jonka seassa oli 1600- ja 1700-luvuilla tavallisimmin käytettyä talousesineistöä. Kyseinen maakerros voisi viitata siihen, että jokin spitaalisten asuintuvista olisi palanut jossain vaiheessa. Yllätyslöytönä oli vanha liedellä lämmitettävä silitysrauta, josta puuttui kahva. Sellaisia, joita käytettiin 1800- ja 1900-luvun vaihteessa esimerkiksi. 

Heklan hajuaistin lisäksi tutkijoilla on apunaan maavastusmittarin nimellä kulkeva laite, joka lähettää sähköimpulsseja maahan ja mittaa sitä, miten eri maakerrokset johtavat sähköä. Näin muodostuu kuva siitä, minkälaisia kerrostumia ja rakenteita pinnan alla piilee. Laitteet ja ihmiset ovat tutkimukselle tärkeitä, sillä hajukoira ei voi tunnistaa spitaalisen ja spitaalittoman hautoja toisistaan vaan tämän eron tekeminen jää bio-arkeologien eli luututkimukseen erikoistuneiden arkeologien harteille. Lepra jättää jälkensä ihmisluihin: mm. sorminiveliin ja nenän ympäristöön. Harmi kyllä juuri nämä osat eivät säily hyvin, joten useimmiten edes luututkija ei voit todeta sitä, onko vainaja ollut eläessään spitaalinen vai ei. Viime kädessä tunnistamisen tekee geenitutkimukseen erikoistunut lepratutkija.

Arkeologisia hajukoiria on jo maailmalla jonkin verran. Asiaa selittää helppous, sillä mistä tahansa koirasta voi kouluttaa hajukoiran kehuilla ja herkuilla. Rodulla ei siis ole väliä, minkä Heklakin parssonrussellinterrierinä todistaa, vaikka työn luonteeseen yleensä soveltuvimpana pidetään labradorinnoutajia. Hajukoirat voivat myös haistaa monenlaisia asioita, kuten esimerkiksi eläintenluita, keramiikkaa ja pronssihometta. Ei siis liene mahdotonta, että Suomessakin saattavat arkeologikoirat yleistyä.

Joka tapauksessa spitaalisten viimeisten leposijojen jäljittäminen Seilissä saattaa saada vielä jatkoa, jolloin hautausmaan sijaintikin selviäisi. Kenties ensi kesänäkin voi Heklan ihmiskollegoineen bongata kirkon ympäristöstä jäljittämässä spitaalisia. 

Arkeologit Kirkkoniemellä. Kuva Taina Niemi.

Keskiviikkona vapaa pääsy Seilin museokirkkoon ja Saaristomeren tutkimuslaitokselle

Seilin perinteisen Avoimet ovet -päivän korvaa tänä kesänä Pro Seili-Själö ry:n kanssa yhteistyössä järjestetty avoin yleisötilaisuus keskiviikkona 31.8. Saaristomeren tutkimuslaitoksen päärakennus on silloin avoinna vierailijoille tutustumista varten klo 11 alkaen ja iltapäivällä laitoksella järjestetään paneelikeskustelu, jossa asiantuntijat keskustelevat saariston metsästyksestä sekä sen vaikutuksesta alueen punkkikantoihin. Paneelin puheenjohtajana toimii Ilppo Vuorinen. Tilaisuus on avoin yleisölle ja järjestetään tutkimuslaitoksen Isossa luentosalissa klo 13-15. Tilaisuuteen pääsee Nauvosta m/s Östernin klo 12:10 yhteydellä tai omalla veneellä.

Pro Seili -yhdistys myy tutkimuslaitoksen tiloissa kävijöille kahvia.

Seilin museokirkko on keskiviikkona 31.8. auki tavallista pitempään klo 10:00-16:30. Kirkkoon on silloin ilmainen sisäänpääsy ja kirkossa järjestetään opastuksia kävijöille klo 10:00, 11:30, 13:00, 15:00 ja 16:00.

Tervetuloa!

I stället av den traditionella öppna dörrars dagen, ordnas på Själö ett evenemang för allmänheten onsdagen 31.8. Skärgårdshavets forskningsintitutets huvudbyggnaden öppnar sina dörrer för allmänheten kl. 11 och man håller en paneldiskussion (på finska) om jakten i skärgården och hur det påverkar på fästingpopulationen kl. 13-15.

Pro Själö föreningen säljer kaffe i institutets huvudbyggnaden.

Själö museikyrkan är också öppen och har gratis inträde kl. 10:00-16:30. Man håller fria guidningar i kyrkan kl. 10:00, 11:30, 13:00, 15:00 och 16:00.

Välkommen!

Kesän viimeinen jumalanpalvelus

Elokuu on jo alkanut ja sen myötä on tullut myös aika tämän kesän viimeiselle jumalanpalvelukselle. 

Sunnuntaina 21.8 klo 13:00 alkaen vietetään museokirkossa jumalanpalvelusta, jonka aikana tarjotaan myös ehtoollinen. Jumalanpalveluksen aikaan on kirkkoon vapaa pääsy. Tilaisuus on suomenkielinen. 
Tervetuloa! 

Den sista gudstjänten på sommaren 

Söndagen 21.8 sommarens sista gudstjänten på finska ordnas klockan 13:00. Under gudstjänsten betalar man inte inträdesavgift. Man också ger nattvard.
Välkommen!

The last mass of summer

The next Sunday 21.8 mass will be held at the church starting at 1 pm. The mass is held in finnish, and during the mass communion wafer will be served. And while the mass is ongoing there is no admission fee to the church. 
Welcome!     

 

Penkkijärjestys – kuinka kirkossa istuttiin

Aarreaitta.net pyysi tuossa taannoin Seilin museokirkon taidetta käsittelevää tekstiä, jonka innoittamana täällä päädyttiin myös selvittelemään hieman 1600- ja 1700-lukujen aikaista tapaa istuksia kirkossa. Seilin museokirkon alttarilla esittelyn voi käydä lukemassa tästä linkistä.

Ja sitten itse asiaan.

1600-luvun lopun aikoina kirkoissa alkoivat yleistyä niin sanotut penkkijärjestykset eli istumajärjestykset. Kovinta valuuttaa ne olivat 1600-luvun lopun ja 1700-luvun yhteiskunnassa, jolloin raastuvassa astikin puitiin kiistoja siitä, kenellä oli oikeus istua missäkin kirkon penkissä.

Näkymä alttarille, kuva Milla Airosalmi

Itse penkkijärjestys on uskonpuhdistuksen mukana tullut lisä, kun 1600-luvun lopun puhdasoppineisuuden ihanne pakotti kaikki seurakuntalaiset käymään säännöllisesti kirkossa, jossa kuri oli kova. Samoihin aikoihin käyttöön otettiin häpeäpenkit ja jalkapuut. Penkkijärjestyksellä oli myös käytännöllinen puolensa, sen avulla oli tarkoitus mahduttaa kaikki seurakuntalaiset kirkkoon istumaan, jottei kukaan joutuisi seisomaan mahdottomia aikoja ja jottei penkkejä jäisi tyhjilleen. Samalla protestanttinen kirkko sai mahdollisuuden alkaa periä uutta maksua niin sanottua penkkirahaa eli veroa siitä, että henkilöllä oli istumapaikka kirkossa. Maksua alettiin 1700-luvulle tultaessa periä vuosittain, joskin useimmiten tappiollisena, sillä maksut jouduttiin usein perimään maistraatin kautta rästeinä. Uskonpuhdistuksen mainingeissa nimittäin katolisista kirkoista tehtäessä protestanttisia seurakunnat menettivät runsaasti omaisuutta hallitsijoille.

Penkkijärjestys seurasi hyvin tiukasti ajalleen tyypillistä säätyjakoa, joten suurimmat päälinjaukset ovat oletettavasti olleet aina samoja riippumatta siitä onko kyseessä ollut ruotsinkielinen seurakunta tai suomenkielinen ja missä päin Suomen aluetta seurakunta on sijainnut. Jokaisessa seurakunnassa on kuitenkin ollut oikeus kirkolliskokouksen aikana suorittaa penkkijako oman papiston johdolla, eikä tuomiokapituli suuremmin puuttunut asiaan. Ellei sitten kirkkoisäntä jakanut itsekseen paikkoja, mikäli penkkijakojen välissä oli tapahtunut muutoksia, joiden vuoksi penkkejä oli kirkossa vapautunut jaettavaksi.

Pääasiat ovat olleet samoja niin 1600-luvun lopulla kuin pitkälti 1700-luvun aikana. Naiset ovat istuneet järjestään kirkon pohjoisella puolella, kun taas miehet ovat istuneet eteläisellä puoliskolla. Näin siksi, että tuona aikana kirkon eteläpuolta pidettiin arvokkaampana kuin pohjoispuolta. Sen jälkeen on jaettu penkkirivit säätyjen kesken. Käytännössä se tarkoitti sitä, että mitä lähempänä penkkirivi oli alttaria, sen korkeammalle säädylle siinä oli varattu paikkoja. Se mikä oli korkein sääty missäkin seurakunnassa, vaihteli runsaasti. Penkit, jotka jäivät tyhjiksi eli niin sanotut irtopaikat oli varattu löysälle väelle eli ihmisille, joiden sääty oli hyvin alhainen tai jotka olivat matkalaisia ja vain vierailivat kirkossa jumalanpalveluksen ajan. Arvovieraille oli kuitenkin säädetty paikat etummaisista penkkiriveistä, ja mikäli ne täyttyivät, loput siirtyivät sitten säädyllisesti huonommille penkeille. 

Näkymä saarnastuolista kirkkosaliin, kuva Milla Airosalmi

Periaatteessa penkkirivistöt ovat siis jakautuneet tähän malliin alttarista kohti kirkon takaosaa katsoen: kuningas ja kuningatar, aatelisto ja kuninkaan virkamiehet rouvineen, ylioppilaat, porvaristo ja käsityöläiset, lopulta talolliset talonpojat ja lopuksi löysä väki eli palvelijat, piiat, rengit, koulupojat, irtolaiset ja matkalaiset.

Kuorissa eli alttarin läheisyydessä olevien penkkirivien ensimmäiset penkit ovat olleet varattuja papeille, kuorolle ja muille kirkon työntekijöille, omassa arvojärjestyksessään.

Raivokkaimpia penkki- ja arvojärjestys -kiistoja esiintyi lähinnä ruotsinkielisessä seurakunnassa, koska ruotsinkielisissä oli enemmän porvaristoa ja aatelistoa 1600- ja 1700-luvun aikana. Suomenkielisissä seurakunnissa korkeinta säätyä edusti paikallinen virkamies, pikkuporvarit ja käsityöläiset. Naiset ovat omalla puolellaan myös istuneet säätyjärjestyksessä, usein samalla arvolla kuin aviomiehensä eli käsityöläis- ja porvarisrouvat ovat usein istuneet vierivieressä.    

Koska seurakunnat itse saivat hoitaa penkkijaon seurakuntalaistensa kesken, ei varmaa tietoa ole, miten Seilin museokirkossa sen käyttöaikana on istumajärjestys mennyt ihmisten kesken. Tai kuinka tiukasti sitä on valvottu, ottaen huomioon Seilin hospitaalin pääasiallisen väen spitaalisina, mielisairaina ja muina vaivaisina. Voidaan kuitenkin päätellä, että mahdollisesti on ainakin pyritty noudattamaan edes joitain pääpiirteitä, kuten sitä, että miehet ovat istuneet kirkon eteläisellä puolella. Siitä syystä että eteläisellä seinustalla on seinässä hattunaulakoiksi tulkittavia ulokkeita. Mahdollisesti myös kirkon penkit on vain ulkoisesti jaettu säätyjen kesken, ovelliset paremmat penkit korkeammille säädyille ja sitten karumman näköiset penkit palvelusväelle ja vaivaisille.

Ulkomailla kuitenkin näinkin ankara penkkijärjestys oli tuntematon asia, joten penkkijärjestyksen poistuminen käytöstä oli vain ajan kysymys. 

Lähde: Turun tuomiokirkko vv.1700-1827 s.267-302

Seilin loppukesä

Elokuu jo häämöttää, mutta Seilissä tapahtuu yhä.

Seilin museokirkko on auki 4.9. asti seuraavasti:

Tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin, perjantaisin klo 11–15
Lauantaisin klo 11–16
Sunnuntaisin klo 12–16

Maanantaisin kirkko on kiinni.

Kesän viimeinen Nauvon kappeliseurakunnan järjestämä jumalanpalvelus pidetään Seilin kirkossa 21.8 klo 13. Tilaisuus on suomenkielinen ja sen kuluessa tarjotaan ehtoollinen. Jumalanpalveluksen aikana kirkkoon on vapaa pääsy.

Pro Seili-Själö ry:n kesäkioski on auki 29.6.-7.8. keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-17. Kioskin aukioloajat kuitenkin muuttuvat 7.8, jonka jälkeen kioski on auki loppukuun ajan ainoastaan lauantaista sunnuntaihin klo 10-17. Tervetuloa ostoksille!

Seilin kesä huipentuu avoimeen yleisötilaisuuteen, joka järjestetään 31.8. Silloin on paneelikeskustelu, jossa asiantuntijat keskustelevat metsästyksestä saaristossa ja siitä, kuinka tämä vaikuttaa punkkikantoihin. Tutkimuslaitoksen päärakennus on silloin avoinna vierailijoille ja sieltä voi ostaa kahvia. Myös museokirkkoon on vapaa pääsy. Kirkko on auki klo 10:00-16:30 ja siellä järjestetään ilmaisia opastuksia. Tarkempia tietoja tulee myöhemmin.

Sensommar på Själö

Själö museikyrka är öppen tills 4.9 enligt följande:

Tisdag, onsdag, torsdag, fredag kl. 11–15
Lördag kl. 11–16
Söndag kl. 12–16

Måndagar stängt.

Den sista gudstjänten ordnas 21.8. (på finska) klockan 13. Under gudstjänsten betalar man inte inträdesavgift. Man också ger nattvard.

Sommarkiosken är öppen 29.6.2016 - 7.8.2016 ons-son kl. 10-17 och i augusti lör-son ungefär kl. 10-17.

I stället av den traditionella öppna dörrars dagen, ordnas på Själö ett evenemang för allmänheten 31.8. Man håller en paneldiskussion om jakten i skärgården och hur det påverkar på fästingpopulationen. Både huvudbyggnaden och kyrkan är öppna och har gratis inträde. Kyrkan är öppen kl. 10:00-16:30. Man håller fria guidningar i kyrkan (mer information senare). Man kan köpa kaffe i institutets huvudbyggnaden.

Seilissä soi harmonikka

Tällä viikolla Seilissä olevan lasten ja nuorten harmonikkaleirin perjantainen konserttipaikka on muuttunut.

Perjantaina 15.7 klo:19:00 pidettävä oppilaskonsertti on tutkimuslaitoksen luentosalissa (vanhan mielisairaalan päärakennus).

Tilaisuuteen on vapaa pääsy.

Tervetuloa!

Dragspel på Själö

Denna vecka har Själö ett dragspelsläger för barn och ungdomar, men kvällkonsertens plats på fredag har förandrats.

Studentkonsert hålls i fredagen den 15.7 kl. 19:00 i forskning institutets auditorium (gamla mentalsjukhus huvudbyggnad).

Inträde är fritt.

Välkommen!

Audiomatkalla Seilin kulttuurimaisemassa

Viime lauantaina 9.7. Nauvon vierasvenesataman infopisteellä oli säpinää Audiomatka-kuulokävelyn avajaisten tiimoilta. Itse olen oppaana Seilissä ja saavuin paikalle tarkoituksenani kuunnella ensimmäistä kertaa audiomatka. Paikalla oli myös useita muita uteliaita audiomatkan kokeilijoita, joita aurinkoinen sää suosi oikein olan takaa. Seilin audiomatkan monitieteellisessä työryhmässä olivat mukana: Venla Luoma, Anttoni Alho, Elli Lehikoinen, Juha Luoma, Elina Vikman, Samuli Turunen ja Antti Turkko. Osa heistä olikin avajaisten vuoksi tavattavissa infokopilla, josta hain kokeilumielessä käyttööni audiomatkakassin, josta löytyivät kuulokkeet, mp3-soitin ja selkeät käyttöohjeet. Myös paikalla olleet työryhmäläiset antoivat mielellään neuvoja.

Kierros alkaa Seilin kirkon ja vierasvenelaiturin välisen tien puolivälistä, johon on pystytetty lähtöpaikkaa merkitsevä kyltti. Siitä lähtien kertoja johdattaa kuulijan varmoin elein kirkon pihamaan kautta aina audiomatkan päätepisteelle, joka on vanhan mielisairaalan päärakennuksen tienoilla. Reitti on hyvin selkeä, eikä yhdessäkään kohtaa tarvitse hätäillä johdatuksen puutteen vuoksi.

Audiomatkassa vuorottelevat mies- ja naiskertojaäänet, joista ensimmäinen pureutuu enemmänkin saaren historiaan, kun taas toinen kertoo eläytyen saarelaisten muistoista ja haastatteluista kummunneita tarinoita, joissa nousevat esille sekä arki että juhla. Audiomatkan tarkoituksena on tuoda esille saarella työskennelleiden ja siellä lapsuuttaan viettäneiden ihmisten näkökulma Seilin lähihistoriaan. Heidän muistoissaan saari oli tiivis kyläyhteisö - koti, jonka kuvaamiseen saaren historian synkkä puoli ei riitä.

Kuulokkeet korvillaan saarella kiertäessä saa kuulla lasten uimaretkistä, lentopallopeleistä ja maidonhakureissuista, mutta myös heidän esityksistään sairaalan yhteisissä joulu- ja juhannusjuhlissa. Lisäksi matka tutustuttaa vierailijan muun muassa siihen, kuinka potilaat tekivät ostoksia kauppalaivalla, ulkoilivat joko vapaasti tai aidatulla pihalla ja tekivät töitä työterapian merkeissä. Audiomatkan opastamana saa tasapainoisen paketin sekä historiaa että haastetteluista kumpuavaa muistitietoa. Lähteiden monipuolisuutta ilmaisee myös audiomatkalla kuultava mielisairaalan potilaan kirjoittama kirje. On kuitenkin pidettävä mielessä, että audiomatka keskittyy mielisairaalan viimeisiin vuosikymmeniin, joten sen kautta ei saa tarkempaa kuvaa saaren vanhemmasta ajasta kuten leprahospitaalin tai houruinhuoneen historiasta.

Audiomatkalla kuultava musiikki on Seilin saaren inspiroimaa. Musiikki on sekä sävelletty että äänitetty Seilin kirkossa kesällä 2015. Lisäksi nauhalla on tunnelmaa luomassa saaren luonnon ääniä. Koko audiomatka on äänitteenä korkealaatuinen ja siten miellyttävää kuultavaa. Kertojaäänet olivat rauhallisia ja selkeitä. Myös matkan pituus (45 min) tuntuu sopivalta.

Audiomatkan jälkeen juttelin laiturilla muiden kuuntelijoiden kanssa, jotka pitivät kierrosta hyvin onnistuneena. Heistä audiomatka antoi henkilökohtaisempaa kuvaa saaresta ja muutti sen eläväksi paikaksi. Usein Seilistä ilmenee vain sen synkkä puoli - audiomatkassa sitä ei sen pahemmin kauhistella, vaan annetaan väylä, jonka kautta on mahdollista nähdä julmuuden läpi toisenlainen kuva menneestä.

Tässä vielä linkki Venla Luoman haastetteluun Radio Aallolla.