Kuorituolit ja kuoriaita

Museokirkon vieraat tiedustelevat usein, ketkä ovat istuneet alttarin sivuilla olevissa penkeissä eli kuorituoleissa. Myös alttarin päädyn muusta kirkosta erottava aita eli kuoriaita herättää kysymyksiä.

Seilin kirkon kuori ja kuoriaita kirkkosalista päin katsottuna.

Kuori sijaitsee kirkon etuosassa ja on kirkkosalin keskus.[1] Se on kirkon arvokkain, alun perin papistolle ja kuorolle varattu osa. Alttari sijaitsee kuorissa.[2] Siellä ovat myös kuorituolit, joissa ovat istuneet papit ja piispat.[3] Suomen keskiaikaisia kivikirkkoja tutkiva Markus Hiekkanen on esittänyt lisäksi, että kuorituoleja on voitu käyttää ripityksessä, konfirmaatiossa sekä morsiusmessussa avioliittoon vihkimisen yhteydessä, mutta tämän selvittäminen vaatii vielä lisätutkimuksia.[4]

Kirkkosalista katsottuna vasemmanpuoleinen kuorituoli on ovellinen ja malliltaan suora.

Oikeanpuoleinen kuorituoli on oveton ja L:n mallinen.

Kuoriaidan tehtävänä on ollut erottaa kuori muusta kirkkosalista. Hiekkasen mukaan kirkkoihin on rakennettu kuoriaitoja sekä keskiajalla (Varsinais-Suomessa 1100-luvulta 1500-luvulle) että pitkään sen jälkeen 1700-luvulle saakka.[5] Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutumisesta Suomessa väitellyt Hanna Pirinen puolestaan esittää mahdollisuuden, että kuoriaita on voitu omaksua suomalaisiin kirkkoihin vasta uskonpuhdistuksen jälkeisellä ajalla (1500-luvun lopulta alkaen) eurooppalaisesta kulttuuripiiristä.[6] Joka tapauksessa kuoriaita on alun perin katolisen kirkkorakennuksen piirre. Vuonna 1733 rakennetussa Seilin kirkossa myös kuoria vastapäätä oleva pääty on erotettu muusta kirkkotilasta ulkonäöltään kuoriaitaa vastaavalla aidalla. Tämän aidan tarkoituksena oli pitää spitaaliset erillään muusta kirkkoväestä. 

Kuoriaita kuorista päin katsottuna.

Seilin kirkossa myös länsipääty on erotettu aidalla muusta kirkkosalista.

Teksti ja kuvat: Hanna Pyhtilä

Lähteet

Kirjallisuus

Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. SKS: Helsinki.

Internet-lähteet

Helsingin Sanomat 2003. Kivinen kirkko keskellä aikaa. Julkaistu 7.10.2003 osastolla Kulttuuri. Saatavissa: http://www.hs.fi/tulosta/HS20031007SI1KU018h3

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto. Taidehistoriallinen sanasto. Kirkkoarkkitehtuuriin liittyvää sanastoa. Saatavissa: http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/taidehistoria/sanasto.htm

Ikonen, Matleena 2012. 750 vuotta historiaa Turun tuomiokirkossa. Matkailu kotimaassa.fi 4-2012. Saatavissa: http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2255&__from_id__=888

Kirkon keskusrahasto. Mobiilikirkko. Bongaa kirkko. Saatavissa: http://www.mobiilikirkko.fi/bongaakirkko/kirkon_osia.html

Oulun kaupunki 2005. Aikamatka Oulu. Kirkko 1600-luvulla. Oulu 400. Saatavissa: http://www.oulu.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/jumalanpalveluselama1600.htm

Pirinen, Hanna 1996. Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa. Tieteessä tapahtuu 7/96. Saatavissa: http://www.tieteessatapahtuu.fi/796/pirinen.html

Sauvo-Karunan seurakunta. Seurakunnan kirkot: Sauvo / Karuna. Saatavissa: http://koti.mbnet.fi/~karuna/kirkot.htm

Valkeapää, Leena et al. 1997. Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto, TAIKU / Taidehistoria. Saatavissa: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/tiedostot/sanasto.pdf

---

[1] Kirkon keskusrahasto.

[2] Helsingin yliopiston Avoin yliopisto; Valkeapää et al. 1997, 34.

[3] Oulun kaupunki 2005; Ikonen 2012; Sauvo-Karunan seurakunta.

[4] Hiekkanen 2007, 46; Helsingin Sanomat 2003.

[5] Hiekkanen 2007, 41.

[6] Pirinen 1996.