Usein kirkolla kävijät tiedustelevat, kuinka paljon saarella
on tai on ollut asukkaita, potilaita tai henkilökuntaa. Kysymykseen ei ole
olemassa yksinkertaista vastausta, sillä Seilin saarella on pitkä historia ja
asukasmäärät ovat historian saatossa vaihdelleet paljonkin.
Nykyisin Seilissä toimii Saaristomeren tutkimuslaitos, jonka
henkilökunnasta muutama asuu saarella vakituisesti. Lisäksi saarella on 13
yksityistä tonttia, joissa asuu ihmisiä pääsääntöisesti kesäisin.
Tutkimuslaitoksen toiminta keskittyy kesään, mutta talvisinkin saarella työskentelee
puolisen tusinaa ihmistä.
Digitaaliarkistosta löytyy myös Seiliä koskevia asiakirjoja. Kuvassa luettelo Seilin asukkaista vuodelta 1810. |
Historian vaiheista olen koostanut seuraavan tiivistelmän
Sakari Turusen ja Kalle Achtén Seilin
hospitaali 1619–1962 -artikkelin mukaan:
1600-luvun lopussa
potilaita oli noin 60. Henkilökuntaan
kuului pastori, kappalainen, esimies, työnjohtaja, mylläri, seppä, kaksi
renkiä, karjakko, piika ja kaksi päällysmiestä, joista toinen hoiti spitaalisia
ja toinen ”puhtaita” potilaita. Potilaiden kuolleisuus oli 20-30 % vuodessa.
1713–1721 eli
Isovihan aikaan henkilökunta ja osa potilaista pakenivat Ruotsiin, jolloin
saaren väkiluku romahti. Saarelle jäi 15
potilasta, joista 7 oli mielisairaita.
1754 saarella oli
51 hoidettavaa. Isovihan jälkeen
kuolleisuus kääntyi laskuun, kun spitaalistenkin määrä väheni.
1755 määrättiin,
että hospitaaliin otetaan jatkossa vain mielisairaspotilaita. Potilasluku
saattoi olla jopa 72, kunnes vuoden
1768 määräyksen jälkeen potilasmäärä supistettiin 50:een.
1785-1840
välisenä aikana potilasmäärä vaihteli 30-50
välillä. Kuolleisuus oli keskimäärin kolme potilasta vuodessa. Seili oli
paikkaluvultaan Suomen suurin mielisairaala.
Taulukko potilasmääristä[1]
|
1814 annettiin
uusi ohjesääntö, jossa henkilökuntaan määrättiin kuuluvaksi pappi,
taloudenhoitaja (lääkärinpätevyydellä), päällysmies (tuli toimia myös lukkarina
ja tietää kirurgiasta), renki (samalla mylläri ja räätäli), toinen renki
(samalla seppä ja suutari), keittäjätär, mallasjuomanpanija ja pesijätär.
1818
taloudenhoitaja Gottskalk vaatii lisää henkilökuntaa.
1840 Seilistä
tuli turvalaitos keisari Nikolai I:n asetuksen myötä. Henkilökuntaan otettiin
kaksi mielisairaanvartijaa ja kaksi -vartijatarta.
1843 sekä Seilin
että vastavalmistuneen Lapinlahden mielisairaalat todettiin liian pieniksi,
joten Seilin laajennussuunnitelmia kiirehdettiin.
1851 valmistuivat
P. J. Gylichin suunnittelemat uudisrakennukset ja pihan laajennus. Potilasluku
kasvoi 40:stä 67:ään.
1866 hoitohenkilökuntaan
kuului kuusi hoitajaa, jotka tekivät valituksen palkkansa riittämättömyydestä.
1883
Lääkintöhallitus ehdotti päärakennuksen laajennusta, mutta pyyntöön ei
suostuttu. Sen sijaan paikkalukua vähennettiin 51:een. Näistä 5 paikkaa
oli naispuolisille kriminaalipotilaille.
1885 ja 1904 valmistuivat sairaalan
päärakennuksen viimeiset laajennukset.
1889 miespotilaat
siirrettiin Käkisalmeen ja Seilistä tuli naispotilaiden pitkäaikaissairaala.
1800-luvun lopulla yleistyi perhehoidon käyttö, eli osa potilaista asui
lähiseutujen perheiden kanssa.
Jutta Ahlbeck-Rehnin väitöskirja sisältää useita taulukoita Seilin potilaiden taustoista ja lukumääristä. |
1930
vuosikertomuksessa kerrotaan saarella olleen 60 potilasta, joista 5
oli kriminaalipotilaita. Potilaista kaksi teki ulkotöitä, kaksi taloustöitä,
7-8 käsitöitä ja 3-4 oli vuoteenomana. Työntekoa pidettiin potilaiden terveyttä edistävänä.
1960 saarelle ei
otettu enää uusia potilaita.
1962 oli
sairaalan viimeinen toimintavuosi. Hoidettavana oli 41 potilasta. Viimeisen sadan vuoden aikana saarella oli tiivis
kyläyhteisö, jossa oli asukkaita suunnilleen saman verran kuin potilaita.
Teksti: Kirsti Ruissalo
Teksti: Kirsti Ruissalo
[1] Taulukko 1. Potilasmäärät (vuotuinen keskiarvo) vuosina 1795, 1798 ja 1801–1840. Heljä Jartun pro gradu –tutkielmasta Seilin hospitaali ja sen potilaat 1785–1840. Turun yliopisto, Turku 1988.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti