Under 1800-talet ökade mänder intagna patienter på mentalsjukhusen runt om i Europa. Enligt Edward Shorter ökade de engelska asylernas patientplatser från att år 1820 ha i snitt 57 patenter till att år 1870 ha 473 patienter. Också de som från span sökte hjälp till nervbesvär ökade kraftigt så, att t.ex. Wiesbadens spa hade i slutet av 1800-talet iotusentals kunder.
Själö hospital med cirka 50 patientplatser var största mentalskjukhuset i Finland ännu på början av 1800-talet. År 1841 blev Lappvikens sjukhus i Helsingfors färdigt, och dit skickades de av Själös patienter, som man ansåg kunde ha möjlighet att tillfriskna. De patientplatser som då blev lediga, fylldes genast. På 1850-talet bygdes den nya huvudbygnaden på Själö, och patientplatserna kunde ökas till 69 stycken.
Det finns olika teorier om varför patientmängderna ökade. Grovt kan man indela dem i de som menar att det berodde på att sjukdomarna blev vanliga, och de som anser att diagnostiseringen blev vanligare. Den förstnämnda ytterligheten kallas ofta den biologiskt-neurologiska. Enligt den ökade mängden psykiska sjukdomar, vilket de i vissa fall också finns bevis för. Bland annat ökade psykoser som orsakades av alkoholism och neurosyfilis, vilka båda var betydligt vanligare på 1800-talet än innan det. Någon klar orsak till alla de andra psykiska sjukdomarna som också ökade ger inte den några säkra svar.
Den andra ytterligheten kalla softa för den anti-psykiatriska eller sociala förklaringsmodellen. Enligt den är det miljön som påverkar vem som blir klassad som mentalt sjuk. Det finns flera olika teorier inom den här förklaringsmodellen. Inom sociologin är de klassiska teorierna gjorda av Emile Durkheim, Kai Erikson och Talcott Parson. Tillspetsat kan man säga att dessa förklarar avvikande beteende som en social konstruktion, som helt beror på hur omgivningen klassar normalt och onormalt.
Rätt liknande teorier om antalet mentalpatienter har lagts fram av Michel Foucault, men kanske ännu mera vidaretolkats av Foucaultinspirerade forskare. Foucault skrev bland annat om galenskapens, klinikens och fångvårdens historia, och granskade dem med hjälp av diskursanalys och närmast ur maktsynvinkel. Foucaultinspirerade forskare hävdar ofta att antalet mentalpatienter beror på vilka typer av människor som de som använder makt, (staten, läkarna) behöver för att hålla sin maktposition.
Vanligast är ändå att kombinera dessa två ytterligheter: dels berodde ökningen på biologiska och dels på sociala faktorer.
Källor:
Ahlbeck-Rhen, Jutta, Diagnostisering och disciplinering Medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889 – 1944 (Åbo 2006).
Foucaul, Michel, Madness and Civilization A History of Insanity in the Age of Reason (London 1967).
Nilsson, Roddy, Foucault En introduktion (Malmö 2008).
Shorter, Edward, A History of Psychiatry (New York 1997).
Lisa Svanfeldt-Winter
perjantai 30. elokuuta 2013
Naturskydd på Själö
Själö och dess omgivande öar är Naturaområde. Naturaområden följer EU:s direktiv om naturskydd och kräver att en enskild plan görs om skötsel och skydd av området. Om inte området beläggs med särskilda restriktioner, berörs Naturaområden av allemansrätten. I Själös fall får man inte tända öppen eld eller tälta.
Själö är klassat som ett tradlitionell landskap, och har en miljövårdsplan som tar det i beaktande. Meningen är att landskapet, som under en lång tid brukats med traditionella metoder, ska hållas i traditionellt skick. På Själö är det Forststyrelsen som sköter om största delen av marken. Där sköts det traditionella landskapet dels med mans- dels med kokraft.
På grund av randmoränen Salpausselkä, som går genom södra Finland från Imatra öst, till Lahtis, Lojo och Hangö i väst, är har del av Skärgårdshavets öar mycket sandmark, så som på Själö. Här växer också växtarter som är sällsynta i stora andra delar av landet. Själö har lundar, med flera slag av ädelträd och hassel.
Här växer också puckvete, som är så gott som utrotad i resten av landet, frånsett vissa delar av Åland. Puckvete var ännu på 1700-talet ett vanligt ogräs, som ogillades eftersom det växte bland odlad säd. Om det kom frön av puckvete i mjölet, fick brödet en blåaktig färg och besk smak. I och med att fälten började odlas effektivare eller i andra fall läts växa igen, har puckvete blivit mycket sällsynt i Norden. Blomman är enårig, och om den plockas innan fröna blivit färdiga, förökar den sig inte. Puckvete är skyddad och får inte plockas.
Lisa Svanfeldt-Winter
 |
| Korna håller landskapet öppet. |
På grund av randmoränen Salpausselkä, som går genom södra Finland från Imatra öst, till Lahtis, Lojo och Hangö i väst, är har del av Skärgårdshavets öar mycket sandmark, så som på Själö. Här växer också växtarter som är sällsynta i stora andra delar av landet. Själö har lundar, med flera slag av ädelträd och hassel.
 |
| Puckvete. |
Lisa Svanfeldt-Winter
Miksi mielisairaalapotilaiden määrä lisääntyi 1800-luvulla?
1800-luvulla mielisairaalat ja potilasmäärät kasvoivat todella paljon. Edward Shorter antaa esimerkiksi kuinka Englannissa mielisairaala-asyyleissä potilaspaikkoja oli keskimäärin vuonna 1820 57 kappaletta. Vuonna 1870 niitä oli keskimäärin 473. Myös määrät heitä, jotka hakivat apua hermosairauksiin kylpylöistä, kasvoi lähes samoissa mittaluokissa. 1800-luvun loppupuolella esimerkiksi Wiesbadenin kylpylässä kävi vuodessa kymmeniätuhansia asiakkaita. Seilin mielisairaala oli Suomen suurin aina 1800-luvun alkupuolelle saakka. Potilaita oli silloin noin 50. 1841 valmistu Lapinlahden sairaala Helsingissä, jonne Seilistäkin lähetettiin potilaita. Seilin potilaspaikkojen määrä nostettiin 69:n, kun uusi päärakennus valmistui 1800-luvun puolessa välissä. Tällöin Seilin mielisairaala ei kuitenkaan enää ollut läheskään maan suurin.
Potilaiden määrä siis nousi, mutta mistä se johtui? Tästä on useita teorioita. Yksi ääripää tutkijoista esittää, että potilaiden määrä riippui sairauden määrittelystä. Heidän mukaan potilaita siis tuli enemmän koska enemmän ihmisiä diagnostisoitiin sairaiksi, eikä siksi, että sairautta olisi enemmän. Toinen ääripää esittää, että sairaudet ovat yleistyneet, mikä johti suurempaan määrään potilaita.
Ensimmäisenä esitelty ääripää korostaa sosiaalista yhteyttä, ja sitä kutsutaan sosiaaliseksi- tai anti-psykiatriseksi tulkinnaksi. Yksi tähän suuntaukseen kuuluva teoria on niin kutsuttu leimaamisteoria, joka painottaa ympäristön odotuksia poikkeavuudesta, jonka poikkeava henkilö sitten täyttää. Normaaliutta on tutkittu paljon sosiologian piirissä, jossa varsinkin Emile Durkheim (1858 – 1917) on tullut tunnetuksi teoriallaan siitä, että sairaudet ja eroavaisuudet ovat konstruktioita: kärjistettynä diagnooseja kehitetään valtion tai jonkun muun vallankäyttäjän tarpeeseen. Durkheimin voi sanoa yhdessä Kai Eriksonin ja Talcott Parsonin kanssa panneet alulle kokonaisen poikkeavuutta tutkineen koulukunnan, jolla edelleen on vaikutusta varsinkin sosiologiseen tutkimukseen.
Toinen sosiaalista yhteyttä painottava teoreetikko on Michel Foucault, joka on tunnettu muun muassa valtaa koskevista tutkimuksistaan, ja on kirjoittanut mielisairaiden, vankien ja sairaaloiden historioista. Häntä on tulkittu niin, että valtiot ja lääketieteen ammattilaiset pyrkivät pönkittämään asemiaan diagnostisoimalla ihmisiä sairaiksi ja hulluiksi. Normaalin ja epänormaalin rajaa ruvettiin vetämään yhä tarkemmilla diagnooseilla ja sulkemalla epänormaalit mielisairaaloihin. Tässä yhteydessä Foucault usein lasketaan strukturalistiksi (vaikkei itse siitä määritelmästä pitänyt), jotka korostivat esimerkiksi diagnoosien olevan konstruktio. Strukturlistit eivät kieltäneet etteikö ihminen voi saada fyysisiä sairauksia tai loukkaantua, mutta korostivat yhteisön mielipidettä siitä, mikä oli suotavaa, normaalia ja sairasta. Foucaultista inspiroituneet tutkijat painottavat usein valtaan liittyviä aspekteja analysoidessaan näitä konstruktioita.
Toinen ääripää on biologis-neurologisesti suuntautunut. Sen mukaan mielisairauksia syntyi varsinkin 1800-luvulla, ja että niitä potevien määrä kasvoi. Edward Shorter huomauttaa esimerkiksi, että jouppohulluus ja neurosyfilis olivat sairauksia, jotka johtivat psykooseihin, ja joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla.
Kaikkien psyykkisten sairauksien kasvuun ei kuitenkaan ole löytynyt yhtä vedenpitäviä todisteita kuin neurosyfiliksen ja juoppohulluuden tapauksissa. Tästä onkin syntynyt ehkä laajimman kannattajakunnan suuntaus, joka painottaa näiden kahden ääripään sekoitusta.
Lähteet:
Ahlbeck-Rhen, Jutta, Diagnostisering och disciplinering Medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889 – 1944 (Åbo 2006).
Foucaul, Michel, Madness and Civilization A History of Insanity in the Age of Reason (London 1967).
Nilsson, Roddy, Foucault En introduktion (Malmö 2008).
Shorter, Edward, A History of Psychiatry (New York 1997).
Lisa Svanfeldt-Winter
Potilaiden määrä siis nousi, mutta mistä se johtui? Tästä on useita teorioita. Yksi ääripää tutkijoista esittää, että potilaiden määrä riippui sairauden määrittelystä. Heidän mukaan potilaita siis tuli enemmän koska enemmän ihmisiä diagnostisoitiin sairaiksi, eikä siksi, että sairautta olisi enemmän. Toinen ääripää esittää, että sairaudet ovat yleistyneet, mikä johti suurempaan määrään potilaita.
Ensimmäisenä esitelty ääripää korostaa sosiaalista yhteyttä, ja sitä kutsutaan sosiaaliseksi- tai anti-psykiatriseksi tulkinnaksi. Yksi tähän suuntaukseen kuuluva teoria on niin kutsuttu leimaamisteoria, joka painottaa ympäristön odotuksia poikkeavuudesta, jonka poikkeava henkilö sitten täyttää. Normaaliutta on tutkittu paljon sosiologian piirissä, jossa varsinkin Emile Durkheim (1858 – 1917) on tullut tunnetuksi teoriallaan siitä, että sairaudet ja eroavaisuudet ovat konstruktioita: kärjistettynä diagnooseja kehitetään valtion tai jonkun muun vallankäyttäjän tarpeeseen. Durkheimin voi sanoa yhdessä Kai Eriksonin ja Talcott Parsonin kanssa panneet alulle kokonaisen poikkeavuutta tutkineen koulukunnan, jolla edelleen on vaikutusta varsinkin sosiologiseen tutkimukseen.
Toinen sosiaalista yhteyttä painottava teoreetikko on Michel Foucault, joka on tunnettu muun muassa valtaa koskevista tutkimuksistaan, ja on kirjoittanut mielisairaiden, vankien ja sairaaloiden historioista. Häntä on tulkittu niin, että valtiot ja lääketieteen ammattilaiset pyrkivät pönkittämään asemiaan diagnostisoimalla ihmisiä sairaiksi ja hulluiksi. Normaalin ja epänormaalin rajaa ruvettiin vetämään yhä tarkemmilla diagnooseilla ja sulkemalla epänormaalit mielisairaaloihin. Tässä yhteydessä Foucault usein lasketaan strukturalistiksi (vaikkei itse siitä määritelmästä pitänyt), jotka korostivat esimerkiksi diagnoosien olevan konstruktio. Strukturlistit eivät kieltäneet etteikö ihminen voi saada fyysisiä sairauksia tai loukkaantua, mutta korostivat yhteisön mielipidettä siitä, mikä oli suotavaa, normaalia ja sairasta. Foucaultista inspiroituneet tutkijat painottavat usein valtaan liittyviä aspekteja analysoidessaan näitä konstruktioita.
Toinen ääripää on biologis-neurologisesti suuntautunut. Sen mukaan mielisairauksia syntyi varsinkin 1800-luvulla, ja että niitä potevien määrä kasvoi. Edward Shorter huomauttaa esimerkiksi, että jouppohulluus ja neurosyfilis olivat sairauksia, jotka johtivat psykooseihin, ja joiden määrä kasvoi huimasti 1800-luvulla.
Kaikkien psyykkisten sairauksien kasvuun ei kuitenkaan ole löytynyt yhtä vedenpitäviä todisteita kuin neurosyfiliksen ja juoppohulluuden tapauksissa. Tästä onkin syntynyt ehkä laajimman kannattajakunnan suuntaus, joka painottaa näiden kahden ääripään sekoitusta.
Lähteet:
Ahlbeck-Rhen, Jutta, Diagnostisering och disciplinering Medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889 – 1944 (Åbo 2006).
Foucaul, Michel, Madness and Civilization A History of Insanity in the Age of Reason (London 1967).
Nilsson, Roddy, Foucault En introduktion (Malmö 2008).
Shorter, Edward, A History of Psychiatry (New York 1997).
Lisa Svanfeldt-Winter
torstai 29. elokuuta 2013
TS: Suomi ei korvaa ihmisoikeusloukkauksiaan
Turun Sanomien uutinen koskien lobotomisten toimenpiteiden ja pakkosteriloitujen henkilöiden jäämisestä korvauksetta valtion aiheuttamista ihmisoikeusloukkauksista: Suomi ei korvaa ihmisoikeusloukkauksiaan.
keskiviikko 28. elokuuta 2013
Kalliokaiverruksia / Hällristningar / Petroglyphs
 |
| J.C. |
 |
| G:H: |
 |
| L:S: |
 |
| 1837 M:J: |
 |
| J:H: |
Sairaalan päärakennuksen lähellä olevan, punaisen kaksikerroksisen talon (Fyyrin) viereisiin kallioihin on tehty kaiverruksia. On arvioitu, että kaiverrukset ovat yhteydessä mielisairaalan toimintaan. Suurin osa kaiverruksista on (nimi?)kirjaimia. Parhaiten näkyvillä ovat Fyyrin vieressä, länsipuolella, kirjaimet J:C, sulkakynä ja lyyra. Mahdollisesti ne on tehnyt sairaalan johtaja Jöns Castin 1700-luvun alkupuolella. Lähempänä taloa ovat kirjaimet G:H ja siitä vielä lähempänä kirjaimet L:S.
 |
| A:R:C: |
Kaikkien rekisteröityjen kaiverrusten tarkat koordinaatit ja kuvaukset löytyvät Museoviraston rekisteristä. Tämän blogin kuvien kaiverrukset on korostettu kalkkiliidulla.
Svenska:
I klipporna intill Fyren, den röda tvåvåningsbyggnaden nära huvudbyggnaden, finns en hel del hällristningar. De antas ha haft att göra med mentalsjukvårdsveksamheten. Uppe på backen, bredvid Fyren finns tre ristningar. Närmast Fyren finns bokstäverna L:S, en bit mot vägen G:H och närmast vägen finns bokstäverna C:J, en lyra och en fjäderpenna. Den sista sägs vara gjord av sjukhusets syssloman Jöns Castin i början av 1700-talet.
Nedanför backen finns ytterligare några hällristningar. Närmast vägskälet finns inristat siffrorna 1837 och bokstäverna M:J. Till vänster finns en ristning med bokstäverna J:H, och ännu till vänster om det finns en bild med en fisk som nappat och en fiskare. Ovanför dessa finns ännu en hällristing med bokstäverna A:R:C och ett gevär under.
Exakta beskrivningar och koordinater finns på Museiverkets register. Inför fotandet av hällristningarna har de blivit markerade med krita.
English:
On the rocks nearby the red two storey house Fyyri, one can find petroglyphs (rock carvings). They are supposed to have been done during the time of the mental hospital. Up on the hill, next to Fyyri, is a carving with the letters L:S. A few meters towards the main building are the letters G:H, and a few meters more in the same direction is the letters J:C, a quill and a lyre. The latter are presumed to be made by Jöns Castin, who was director of the hospital in the beginning of the 18th century.
Down the hill are more rock carvings. Opposite to the piggery is the carving 1837 M:J, and to the right of it the letters J:H. Further to the left is a picture of a fish and a fisherman. A little higher up the hill is a carving with the letters A:R:C and a rifle.
The carvings are highlighted with chalk for the photographing. There is exact descriptions about the petroglyphs and coordinates in the register of the National Board of Antiquities.
Lisa Svanfeldt-Winter
Seilin luonnonsuojelusta
Seili ja sitä ympäröivät saaret ovat Natura-aluetta. Natura-alueiden kasvi- ja lintulajit ovat suojeltuja EU-direktiivillä. Jokainen EU:n jäsenmaa saa itse ilmoittaa mitkä alueet ne ovat valinneet Natura-alueiksi ja listaavat myös alueen harvinaiset ja uhanalaiset lajit. Natura-alueeksi merkitseminen ei vielä rajoita alueella liikkumista ja sen käyttämistä jokamiehen oikeuksien mukaisesti. Seilissä siis saa esimerkiksi poimia marjoja ja sieniä, mutta ei taittaa puiden oksia tai muuten vahingoittaa luontoa. Natura-alueille voidaan kuitenkin säätää muita rajoituksia, kuten Seilin tapauksessa, ettei saarella saa sytyttää avotulta eikä telttailla. Jokaiselle Natura-alueelle tehdään oma hallintaohjelma ja määritellään miten aluetta suojellaan.
Seilin saariston Natura-alueella sijaitsevasta yksityisessä omistuksessa olevasta maasta on noin 140 hehtaaria perustettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Alueita, jotka eivät ole yksityisessä omistuksessa, hoitaa Metsähallitus. Seilissä perinnemaisemaa hoidetaan mies- ja lehmävoimin. Ensi kesänä Kirkkoniemelle saadaan ehkä myös lampaita.
Seilissä esiintyy melko harvinaisia lintulajeja, kuten pikkutikka, harmaapäätikka ja pikkulepinkäinen. Seilissä on myös lehtoja, jotka muuten ovat alueella harvinaisia. Saaren erikoisuus lajien suhteen on kuitenkin peltomaitikka, joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sitä esiintyy lähinnä Nauvon saaristossa ja jonkin verran Ahvenanmaalla. Peltomaitikka oli vielä 1700-luvulla yleinen rikkaruoho Pohjoismaissa. Peltomaitikkaa on kutsuttu myös pirunvehnäksi. Se kasvoi usein viljan seassa, ja sitä joutui toisinaan jauhojen sekaan. Kun näistä jauhoista leivottiin, peltomaitikan siemenet värjäsivät leivän sinertäväksi ja antoivat sille karvaan maun.
Kukka on kuitenkin tullut harvinaisemmaksi kun viljelytavat ovat muuttuneet ja vanhat pellot ja niityt joko kasvaneet umpeen tai otettu muuhun käyttöön. Peltomaitikka on yksivuotinen, eli jos se poimitaan ennen kuin siemenet ovat valmiit, se ei lisäänny. Peltomaitikka on rauhoitettu, eli sitä ei saa poimia ollenkaan.
Lähteet:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=14793&lan=fi
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096#L1
http://europa.eu/legislation_summaries/other/l28046_sv.htm
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=138438&lan=fi
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/peltomaitikka
http://tiedebasaari.wordpress.com/2012/08/14/peltomaitikka-oli-ennen-pirunvehnaa/
http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaalueet
Lisa Svanfeldt-Winter
 |
| Seiliin tuodut lehmät maisemaa hoitamassa. |
Seilin saariston Natura-alueella sijaitsevasta yksityisessä omistuksessa olevasta maasta on noin 140 hehtaaria perustettu yksityiseksi luonnonsuojelualueeksi. Alueita, jotka eivät ole yksityisessä omistuksessa, hoitaa Metsähallitus. Seilissä perinnemaisemaa hoidetaan mies- ja lehmävoimin. Ensi kesänä Kirkkoniemelle saadaan ehkä myös lampaita.
Seilissä esiintyy melko harvinaisia lintulajeja, kuten pikkutikka, harmaapäätikka ja pikkulepinkäinen. Seilissä on myös lehtoja, jotka muuten ovat alueella harvinaisia. Saaren erikoisuus lajien suhteen on kuitenkin peltomaitikka, joka on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Sitä esiintyy lähinnä Nauvon saaristossa ja jonkin verran Ahvenanmaalla. Peltomaitikka oli vielä 1700-luvulla yleinen rikkaruoho Pohjoismaissa. Peltomaitikkaa on kutsuttu myös pirunvehnäksi. Se kasvoi usein viljan seassa, ja sitä joutui toisinaan jauhojen sekaan. Kun näistä jauhoista leivottiin, peltomaitikan siemenet värjäsivät leivän sinertäväksi ja antoivat sille karvaan maun.
 |
| Seilissä peltomaitikkaa esiintyy melko yleisesti. |
Kukka on kuitenkin tullut harvinaisemmaksi kun viljelytavat ovat muuttuneet ja vanhat pellot ja niityt joko kasvaneet umpeen tai otettu muuhun käyttöön. Peltomaitikka on yksivuotinen, eli jos se poimitaan ennen kuin siemenet ovat valmiit, se ei lisäänny. Peltomaitikka on rauhoitettu, eli sitä ei saa poimia ollenkaan.
Lähteet:
http://www.ymparisto.fi/default.asp?contentid=14793&lan=fi
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096#L1
http://europa.eu/legislation_summaries/other/l28046_sv.htm
http://www.ymparisto.fi/download.asp?contentid=138438&lan=fi
http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kukkakasvit/peltomaitikka
http://tiedebasaari.wordpress.com/2012/08/14/peltomaitikka-oli-ennen-pirunvehnaa/
http://www.ym.fi/fi-FI/Luonto/Luonnon_monimuotoisuus/Luonnonsuojelualueet/Naturaalueet
Lisa Svanfeldt-Winter
tiistai 27. elokuuta 2013
The church ship
The ship
hanging in the church of Seili is a model of the brig “Agent”, which was used
by merchants of Nauvo in the 19th century. It is made by Åke
Sandvall, who is known for the many model ships he’s made for shipping
companies, other corporations and private persons. He has also made a few
church ships, except to Seili, also to the church of Nauvo and to the Dome of
Turku.
Church
ships are common in all European regions with traditions to ship building and
seafaring. The oldest preserved church ships on the continent are from the 16th
century and except of the ship in Storkyrkan in Stockholm, from 1590, the
oldest Scandinavian ones are from the beginning of the 17th century
(i.e. Ho in Denmark from 1605, Hauho in Finland from 1609 and Bergen in Norway
from 1610). It is presumed, thiught, that there has been a much longer
tradition in church ships than the preserved ships tell about.
 |
| "Agent" in the church of Seili. |
The church
ships are often called votive ships. They are traditionally said to be given to
the parish as a beg for blessing for a long travel or as a thank for being
saved from a ship wreck. Aspecially in protestant churches, such as the ones on
the Scandinavian coast and archipelago, the ships are often not particulary
votive ships. They are often given in memorial for a relative who has passed
away, or simply as a decoration. Since there are only few documents on the
donations of church ships, it is not known in what proportions the church ships
are votive ships and other.
The church
ships remembered the parishoners of close ones who were at sea or had drowned,
but they also had a Christian symbolism. The boat is commonly used in Christian
art and telling as the travel to Heaven. Also all Christians can be pictured as
sitting in the same boat, being protected and navigated by Christ.
The ship
Agent is flagged with the Russian flag. Finland was during the 19th
century a autonomus Great Dutchy of Russia. During the Crimean war, Brittish
and French warships abducted Finnish merchant ships, which is why they got a
special permission to have a flag of their own. The merchant flag was much a
like the Finnsih flag today, but the blue cross was darker and thinner. After
the war, the Finnish merchant flag got the Russian flag in the upper corner and
a anchir in the lower corner.
Sources:
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)