Seilin muinaisjäännökset, osa 2

Seilin muinaisjäännösten esittely jatkuu.

Dårhusenin houruinhuonetontti (1000015369) löytyi vuonna 2009 Seilin saaren arkeologia ‑hankkeen tarkastuksessa. Kohteeseen kuuluu 1700-luvun houruinhuoneen piha ja rakennuksenperustukset. Kohteella on otettu maakairanäytteitä ja kaivettu yhteensä viisi koekuoppaa vuosina 2009 ja 2011. Niistä löytyi mm. lasia, tiiltä, eläinten palamatonta ja palannutta luuta, punasavi-, fajanssi- ja kivisaviastian paloja, palanutta savea, tulessa ollutta piitä, lankkulattian jäänteitä, liitupiipun varren katkelmia, kaakelin pala, kupariseoksinen nappi ja vuonna 1724 lyöty kahden äyrin kupariraha. Kahden kooltaan pienemmän rakennuksen perustukset erottuvat maastossa kumpuina, ja kahden kookkaamman rakennuksen perustukset erottuvat yhä maan pinnassa. Lisäksi houruinhuoneen tontin vieressä olevilla avokallioilla on neljä todennäköisesti houruinhuoneen toimintaan liittyvää kalliohakkausta (Kalliohakkaus 1, 2, 3 ja 4). Kaikissa niissä on nimikirjaimet ja kolmessa lisäksi 1–2 muuta kuviota. Vuonna 2011 tarkastettiin Ilppo Vuorisen löytämät aiemmin tuntemattomat kalliohakkaukset, ja samalla houruinhuoneen tontin ympäristöstä löytyi vielä lisää aiemmin tuntemattomia kalliohakkauksia (Kalliohakkaus 5, 6, 7, 8 ja 9).[1]

Dårhusen.

Yksi Dårhusenin lähistön kalliohakkauksista liidulla vahvistettuna.

Saaristomeren tutkimuslaitoksen pihalla sijaitsevan Tutkimusaseman 1800-luvulle ajoittuvan houruinhuoneen ruokamakasiinin tai vankihuoneen (koppelhus af sten, myöhemmin proviant magasin) perustus (1000015370) löydettiin ja tutkittiin vuonna 2009. Se havaittiin karttojen ja poikkeavan ruohoalueen perusteella. Perustus on luonnonkivestä ladottu, ja se on pohjarakenteiden tapaan säilynyt myöhempien maakerrosten peittämänä. Rakennus on purettu viimeistään 1800-luvun lopulla mielisairaalan viimeisten suurten laajennusosien valmistuttua. Koeojista löytyi mm. kaakelin pala, lasia, punasavi- ja fajanssiastioiden paloja, palanutta savea, palamatonta luuta ja laastia.  Kohteen läheltä on löydetty paksu palojätekerros, joten pihan alueella on voinut säilyä 1700–1800-lukujen toiminnasta kertovia kulttuurimaakerroksia.[2]

Tutkimusasema.

Seilin Mielisairaalan puiston 1800-luvun lopun puisto- ja puutarha-alue (1000019582) näkyy vanhoissa kartoissa ja asiakirjoissa. Seilin arkeologia ‑hanke tarkasti kohteen vuonna 2011, ja sieltä löytyi puisto- ja puutarharakenteita sekä yhä elinvoimaisia puutarhan kasveja. Rakenteet ovat aitamaisia kivilatomuksia. Kasveista kirjattiin Ilppo Vuorisen havaintojen perusteella muistiin mm. vadelma, ukkomansikka, luumupuu, suopayrtti, ranta-alpi, juhannusruusu, karviaismarjapensas ja kirsikkapuu.[3]

Mielisairaalan puisto.

Utridarens tomt eli valvojan tontti (1000015353) asuinrakennuksineen, navetoineen, perunamaineen ja tupakkatarhoineen löydettiin vuonna 2009 Seilin saaren arkeologia ‑hankkeen inventoinnissa. Kartta-aineiston perusteella tontti on ollut asuttu viimeistään 1800-luvun alussa ja autioitunut 1800-luvun kuluessa. Kohteen rakenteet ja kulttuurikerrokset todettiin todennäköisesti säilyneiksi.[4] Vuonna 2011 kohteen luonnetta haluttiin selvittää laajemmin, joten alueelle tehtiin koekuoppia ja digitaalinen maastomalli. Koekuopista löytyi 1700- ja 1800-luvuilla ajoittuvia esinelöytöjä, mm. puna- ja kivisaviastian paloja, liitupiipun kopan katkelmia, lasia, tiiltä sekä palamatonta ja palanutta luuta.[5]

Utridarens tomt.

Seilin saaren arkeologia -hanke paikansi Smedens (gård)tomtin eli sepän torpan (1000015354) talousrakennuksineen, niittyineen ja tupakkatarhoineen maastossa vuonna 2009 vanhojen karttojen avulla. Saman aineiston mukaan torppa on ollut asutettuna todetussa laajuudessa viimeistään 1800-luvun alussa ja autioitunut ja hävinnyt 1800-luvun kuluessa. Maastossa on yhä havaittavissa kartoissa näkyvien rakennusten perustukset. Kohteen rakenteet ja kulttuurikerrokset ovat todennäköisesti säilyneet.[6]

Smedens (gård)tomt.

Skreddarens hus eli räätälin talon paikka (1000019584) löytyi vanhojen karttojen avulla, ja Seilin arkeologia ‑hanke tarkasti sen vuonna 2011. Se sijaitsee Kirkkolahden rannalla hospitaalin palkollisten tonttialueella ja erottuu maastossa selvästi. Samalla tontilla talon kanssa on sijainnut Åldermannin eli renkivanhimman niitty, tontti ja asuinrakennus, räätälin puutarha sekä tupakka-, peruna- tai puutarhamaa-alueita. Vuonna 1813 räätälin tontti ja puutarha asuinrakennuksineen määrättiin hospitaalin myllärille ja muut tonttimaat ja rakennukset hospitaalin nk. peräänkatsojalle.[7]

Skreddarens hus.

Lue lisää Seilin arkeologia -hankkeen blogista.

Tämä blogi jää talvitauolle toukokuuhun saakka. Ensi vuoden aukioloajat ja museokirkon hinnasto päivitetään museokirkon sivuille vuodenvaihteessa.

Teksti ja kuvat: Hanna Martikainen

Lähdeluettelo

Arkistolähteet

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkisto, Turku (käytetyt kopiot: Saaristomeren tutkimuslaitoksen arkisto, Seili)

Helminen, Mikko 2012. PARAINEN (ENT. NAUVO), SEILI. Kohteiden Seili Mielisairaalanpuisto, Seili Skreddarens hus ja Seili Kirkkoniemi (Myllymäki 6) tarkastukset sekä kohteiden Seili Utridarens tomt ja Seili Dårhusen koetutkimukset vuonna 2011. Seilin arkeologia ‑hanke, Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Turun yliopisto. Saatavissa myös: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tyyk/saaristomeren-tutkimuslaitos/tutkimus/Documents/Helminen_2012.pdf

Helminen, Mikko & Ahlamo, Juhana 2009. Länsi-Turunmaa (ent. Nauvo), Seili. Kiinteiden muinaisjäännösten inventointi ja koetutkimukset 2009. Seilin arkeologia ‑hanke, Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Turun yliopisto. Saatavissa myös: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tyyk/saaristomeren-tutkimuslaitos/tutkimus/Documents/Helminen_ja_Ahlamo_2009_lowres.pdf

---

[1] Helminen & Ahlamo 2009: 54–56; Helminen 2012: 39–60. 

[2] Helminen & Ahlamo 2009: 61–62; Helminen 2012: 12. 

[3] Helminen 2012: 15–16. 

[4] Helminen & Ahlamo 2009: 21–22. 

[5] Helminen 2012: 30–34. 

[6] Helminen & Ahlamo 2009: 23–24. 

[7] Helminen 2012: 20–21.

Seilin muinaisjäännökset, osa 1

Seilistä tunnetaan useita muinaisjäännöksiä, mm. yksi esihistoriallinen hautaröykkiö ja kolme todennäköisesti esihistoriallista röykkiötä, kaksi kuppikalliota, historiallisen ajan kylätontti ja rakennusten perustuksia sekä elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä ja puisto- ja puutarharakenteita. Lisäksi saarelta tunnetaan Utridars gärdanin historiallisen ajan viljely- tai raivausröykkiöalue, ja lähistön pikkusaarilta tunnetaan Lammasluodon rautakautinen ja/tai historiallisen ajan latomus sekä Korsgrundin ryssänuuni. Seilistä on löydetty myös kuusi mahdollista muinaisjäännöstä sekä yksi muu kulttuuriperintökohde. Seuraavaksi esittelyssä ovat Seilin saarella sijaitsevat varmat muinaisjäännökset lukuun ottamatta Utridars gärdanin historiallisen ajan viljely- tai raivausröykkiöaluetta.

Ängesnäs bergenin hautaröykkiö (muinaisjäännöstunnus 533010056[1]) löytyi vuonna 1983 Timo Kuokkasen ja Tapani Tuovisen inventoinnissa STL:n laboratoriomestari Birger Wikströmin antamien tietojen perusteella. Kohde tutkittiin vuonna 1993 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauksilla. Siitä ei löytynyt yhtään arterfaktia, mutta rapautumismittaukset viittaavat haudan esihistoriallisuuteen, ja ohuiden levyjen irtoaminen kalliopinnasta voi olla merkki tulenpidosta.[2] Röykkiön kivet on ladottu korkealle kalliopaljastumalle poikkeuksellisen tiiviisti, ja kaikki kolot on täytetty. Röykkiö ennallistettiin kaivausten jälkeen. Noin 60 metriä kaakkoon sijaitsee erilliskohde Ängesnäs bergen 2, joka on itä-länsisuuntainen aitamainen kivilatomus.[3]

Ängesnäs bergen.

Saukkovuoren kolme ajoittamatonta kivilatomusta (1000014655) ovat mahdollisesti metallikautisia hautaröykkiöitä. Ne löytyivät Seilin saaren arkeologia ‑hankkeen inventoinnissa vuonna 2009.[4]

Saukkovuori.

Verstaantaan kuppikallio (1000014659) löytyi tunkiokerroksen ja sammalen alta Seilin saaren arkeologia ‑hankkeen inventoinnissa vuonna 2009. Kohteeseen kuuluu kolme kalliopaljastuman tasanteeseen tehtyä kuppia. Kuppien välinen luontainen kalliopinta on rapautunut, joten kuppeja on voinut olla aiemmin enemmänkin.[5]

Verstaantaka.

Sandviks bergen 3:n kuppikallion (1000018014) löysi Saaristomeren tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Ilppo Vuorinen, ja se tarkastettiin Seilin arkeologia ‑hankkeen vuoden 2010 kiinteiden muinaisjäännösten inventoinnissa. Kyseessä on pystykallioon noin 135 sentin korkeudelle pintaturpeesta mitattuna tehty kuppi.[6]

Sandviks bergen 3.

Pelto- ja niittyalueiden ympäröimä Fogdebyn kylätontti (1000009291) on ollut asutettu viimeistään 1500-luvulta lähtien, mahdollisesti jo keskiajalla, ja tontilla asuu yhä STL:n henkilökuntaa. Marianna Niukkanen tarkasti kohteen vuonna 2007, ja vuonna 2009 sitä tutki Seilin saaren arkeologia ‑hanke. Tontin vanhin säilynyt osa sijaitsee tiiviisti rakennetun pihapiirin keskellä. Vuoden 2009 tutkimuksissa paljastui tumma, osin nokimaata oleva kerros. Siinä oli runsaasti tiiltä ja hiiltynyttä tai hiiltymätöntä puuta. Samalla kohdalla oli myös paljon kiviä, mikä voisi olla merkki rakennuksen- tai uuninperustuksesta tai molemmista. Tutkimuksissa löytyi myös multaista maa-ainesta, joka voisi karttojen perusteella kuulua jo 1800-luvulla paikalla olleeseen puutarhaan.[7]

Fogdeby.

Kirkkoniemestä (1000009155) tunnetaan spitaalihospitaalin rakennusten ja nykyisen kirkon paikalla sijainneen kappelin jäännöksiä 1600- ja 1700-luvuilta sekä mm. elinkeinohistoriallisia muinaisjäännöksiä. Vuonna 2007 Marianna Niukkanen merkitsi tarkastuksessaan spitaalihospitaalin paikan kartalle, ja vuosina 2009–2010 Seilin arkeologia ‑hanke tutki sen kaivauksin. Sama hanke myös inventoi Kirkkoniemen vuosina 2009–2011. Kaivauksissa löytyi mm. tiili- ja kivirakenteita, rautanauloja, rautainen veitsi, vuolurauta, saviastioiden paloja, liitupiipun katkelma, sarvea, palanutta ja palamatonta luuta, pronssilankaa, lasia, lasitettuja punasaviastian paloja, pronssinappi, fajanssiastian pala ja palanutta savea. Nämä viittaavat keitto- ja tarjoiluastioihin, työ- ja tarvekaluihin sekä vaatetukseen. Kirkkoniemen Myllymäestä löydettiin inventoinneissa (tuuli)myllyn jäännöksiä (erilliskohde Myllymäki 1), kivirivi (Myllymäki 2), maantasainen kiviröykkiö (Myllymäki 3), hospitaalin torpan jäännökset (Myllymäki 4), aitamainen kivilatomus (Myllymäki 5), kaksi rakennuksenperustusta ja mahdollinen kellarikuoppa (Myllymäki 6) sekä kirkon itäpuolella sijainneita peltotilkkuja rajannut kiviaita (Myllymäki 7). Myllymäki 6 on mahdollisesti 1670-luvulla rakennettu spitaalipotilaiden asuintupa.[8] Myllymäki 6:n rakennuksenperustuksista haluttiin saada aiempaa tarkempi käsitys, joten kohde kartoitettiin takymetrillä ja digitaalisella mittauskartoituksella syksyllä 2011.[9]

Kirkkoniemi.

Kirkkoniemi Myllymäki 1.

Kirkkoniemi Myllymäki 2.

Kirkkoniemi Myllymäki 4.

Kirkkoniemi Myllymäki 6.

Kirkkoniemi Myllymäki 7.

Teksti ja kuvat: Hanna Martikainen

Lähdeluettelo

Arkistolähteet

Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkisto, Turku (käytetyt kopiot: Saaristomeren tutkimuslaitoksen arkisto, Seili)

Helminen, Mikko 2010. Länsi-Turunmaa (ent. Nauvo), Seili. Kiinteiden muinaisjäännösten inventointi ja Seilin Kirkkoniemen koetutkimukset 2010. Seilin arkeologia ‑hanke, Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Turun yliopisto. Saatavissa myös: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tyyk/saaristomeren-tutkimuslaitos/tutkimus/Documents/Helminen_2010.pdf

Helminen, Mikko 2012. PARAINEN (ENT. NAUVO), SEILI. Kohteiden Seili Mielisairaalanpuisto, Seili Skreddarens hus ja Seili Kirkkoniemi (Myllymäki 6) tarkastukset sekä kohteiden Seili Utridarens tomt ja Seili Dårhusen koetutkimukset vuonna 2011. Seilin arkeologia ‑hanke, Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Turun yliopisto. Saatavissa myös: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tyyk/saaristomeren-tutkimuslaitos/tutkimus/Documents/Helminen_2012.pdf

Helminen, Mikko 2014. Kruununhospitaalien sosiaalinen ympäristö: tutkimus Seilin ja Kruunupyyn hospitaalien eristysalueista 1600- ja 1700-luvuilla. Arkeologian pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto.

Helminen, Mikko & Ahlamo, Juhana 2009. Länsi-Turunmaa (ent. Nauvo), Seili. Kiinteiden muinaisjäännösten inventointi ja koetutkimukset 2009. Seilin arkeologia ‑hanke, Arkeologian oppiaine ja Saaristomeren tutkimuslaitos. Turun yliopisto. Saatavissa myös: http://www.utu.fi/fi/yksikot/tyyk/saaristomeren-tutkimuslaitos/tutkimus/Documents/Helminen_ja_Ahlamo_2009_lowres.pdf

Tuovinen, Tapani 1994. Rannikkoarkeologisia tutkielmia Turunmaan saariston metallikaudesta (1500 BC–AD 1200), erityisesti hautaraunioista: 67–69. Suomalaisen ja vertailevan arkeologian lisensiaatintutkimus, Turun yliopisto.

---

[1] Muinaisjäännöksistä löytyy lisätietoa muinaisjäännöstunnuksella osoitteesta http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx (Museoviraston muinaisjäännösrekisteri). 

[2] Tuovinen 1994: 67, 69; Helminen & Ahlamo 2009: 26. 

[3] Helminen & Ahlamo 2009: 25–26. 

[4] Helminen & Ahlamo 2009: 28–29. 

[5] Helminen & Ahlamo 2009: 36–37. 

[6] Helminen 2010: 10. 

[7] Helminen & Ahlamo 2009: 16–18. 

[8] Helminen & Ahlamo 2009: 39–46; Helminen 2014: 61, 70, 90. 

[9] Helminen 2012: 25.

Kesän viimeinen aukioloviikonloppu

Ensi sunnuntaina (31.8.) on Seilin museokirkko tältä kesää viimeistä päivää auki yksittäisille matkailijoille. Myös yhteysalus m/s Östern lopettaa liikennöinnin elokuun viimeinen päivä. Syyskuun alusta lähtien museokirkko on avoinna vain ryhmille tilauksesta ja yhteysalusliikennettä Nauvon ja Seilin välillä hoitaa m/s Falkö (tilausvuoro).

Nästa söndag (31.8.) är Själö museikyrkan öppen för enskilda turister för sista gången den här sommaren. Färjan m/s Östern ska också sluta att trafikera efter den sista augusti. Från och med 1.9. är museikyrkan öppen bara för grupper på beställning och m/s Falkö ska sköta förbindelsetrafiken mellan Nagu och Själö (beställningstur).

Jumalanpalvelus kirkossa su 17.8. klo 13

Seilin museokirkossa järjestetään suomenkielinen jumalanpalvelus sunnuntaina 17. elokuuta klo 13 alkaen (ehtoollinen). Kirkko on siis avoinna matkailijoille poikkeuksellisesti klo 12–13 ja 14–16.

Det ordnas en gudstjänst på finska i kyrkan på söndag den 17. augusti kl. 13.00 (med nattvard). Kyrkan är öppen för turister kl. 12–13 och 14–16.

There is a church service held at the museum church on Sunday 17th of August (with Holy Communion). The opening hours for tourists are between 12–13 and 14–16.

Uudesta ja vanhasta alttaritaulusta

Seilin kirkon vanha 1700-luvulla maalattu alttaritaulu

Viime viikonloppuna eräs kirkon vieraista tiedusteli, milloin Helge Sténin maalaus Myrsky Genesaretin järvellä on tuotu kirkkoon. Sténin taulusta tiedetään, että se on maalattu vuosina 1948-1949. Lähteet eivät kuitenkaan kerro, tekikö Stén maalauksensa nimenomaan Seilin kirkkoa varten. Siellä ei noihin aikoihin joka tapauksessa alttaritaulua ollut, sillä vanha taulu oli siirretty museoon jo aiemmin. Seililäisten kertoman mukaan Sténin maalaus on ollut esillä kirkossa 50-luvun alusta lähtien. Helge Stén on maalannut alttaritaulun myös tanskalaiseen Bløstradin kirkkoon vuonna 1949.

Seilin museokirkossa oli aiemmin esillä 1700-luvulla maalattu, ehtoollista kuvaava alttaritaulu. Lääkintöhallitus luovutti Kansallismuseolle vuonna 1932 esineistöä kirkosta. Myös tämä vanha ja vahingoittunut maalaus oli näiden esineiden joukossa. Nykyisin vanha alttaritaulu on osa Kansallismuseon kokoelmaa. Maalaus restauroitiin vuonna 1934, mutta osa sen pinta-alasta on edelleen pahasti vaurioitunut. Tauluun on kuvattu ruskeahiuksinen ja parrakas Jeesus punaisessa ihokkaassa. Pitkän pöydän ääreen kuvatut hahmot täyttävät kuvapinta-alan. Taulu on kooltaan 144x100cm.[1]

---

[1] Näin Sigrid Nikula kuvailee Seilin kirkon vanhaa alttaritaulua vuoden 1973 teoksessaan Suomen kirkot .

Vanhoja karttoja Seilistä

Eräs vierailijamme tiedusteli onko jossain netissä mahdollista nähdä vanhoja karttoja Seilistä. Esimerkiksi Seilin arkeologiaa tutkinut Mikko Helminen on kirjoittanut artikkelin kartoista Seilin arkeologiasta kertovaan blogiin. Blogissa on nähtävillä lääninmaamittari Tillbergin vuonna 1811 laatima kartta. 

Kurkistus hautaholveihin?

Hautaholvi sijaitsee kirkon käytävien risteyskohdassa.

Seilin museokirkon lattian alla sijaitsee vuonna 1756 muurattu hautaholvi, johon on haudattu Seilissä vuosina 1746–1769 taloudenhoitajana toimineen Erik Litanderin kolme perheenjäsentä. Erik Litander itse on todennäköisesti haudattu Rymättylään, missä hän kuoli vuonna 1772. Tuohon aikaan oli tyypillistä, että varakkaat suvut ostivat hautapaikan kirkon lattian alta. Hautaholveihin hautaaminen kiellettiin Turussa vuonna 1784 ja koko Suomessa keisarillisen käskyn myötä vuonna 1822. Kieltämisen taustalla olivat hygieniasyyt.

Hautaholvi kiinnostaa kirkkoon tutustuvia turisteja ja usein kysytäänkin, millainen hautaholvi on ja miten arkut siellä ovat. Hautaholviin ei ole pääsyä eikä sinne saa edes kurkistaa, sillä vainajille on annettava hautarauha. Hautaholvissa arkut ovat aseteltuna vierekkäin, eikä niitä siis ole haudattu maahan.

Käsityksen ajan hautaholveista voi saada tutustumalla Turun Tuomiokirkon hautaholveihin, jonne on haudattu arviolta 4500 vainajaa. Myös Tuomiokirkon hautaholveissa vainajat lepäävät arkuissaan, joita on aseteltu riveihin ja päällekkäin. Tuomiokirkonkaan hautaholveihin ei järjestetä opastettuja kierroksia, sillä vainajien muistoa halutaan kunnioittaa. Hautaholvista on kuitenkin mahdollista tehdä virtuaalikierros älypuhelimella  ja esimerkiksi Ylen Areenasta löytyy videokuvamateriaalia hautaholveista. 

Syksy saapuu

Suunnitteletko matkaa Seiliin? Tässä muutama vinkki: Saarella toimii Pro Seili ry:n ylläpitämä kesäkioski, joka on avoinna 8. elokuuta saakka keskiviikosta sunnuntaihin klo 10-17.  Elokuun 8.-31. päivä kioski on auki ainoastaan viikonloppuisin. Kioskin aukioloaikojen ulkopuolella suosittelemme varaamaan omat eväät mukaan saarikäynnille tai kahvittelemaan jo matkalla Seiliin.  Yhteysalus Östernin kahvilassa on tarjolla mm. sämpylöitä, pullia ja tietenkin jäätelöitä. Östern liikennöi Nauvo-Seili-Hanka -välillä 31. elokuuta saakka, jolloin myös museokirkko sulkee ovensa. Muistathan myös, että voit tilata opastuksen kirkko-oppaalta etukäteen ja syyskuusta alkaen kirkkoon pääsee vierailemaan ainoastaan tilauksesta. Lisätietoja opastetuista kierroksista ja hinnastot Museokirkon virallisilla nettisivuilla.

Pro Seilis sommarkiosk stänger fredag den 8. Augusti. Museikyrkan är öppen till slutet av augusti och efter det bara om beställt. Passbåt Östern trafikerar till slutet av augusti.

The summer stand closes on Friday the 8th of August. Museumchurch is open till the end of August and after that if reserved. The ferry Östern runs until the end of August.

Kuorituolit ja kuoriaita

Museokirkon vieraat tiedustelevat usein, ketkä ovat istuneet alttarin sivuilla olevissa penkeissä eli kuorituoleissa. Myös alttarin päädyn muusta kirkosta erottava aita eli kuoriaita herättää kysymyksiä.

Seilin kirkon kuori ja kuoriaita kirkkosalista päin katsottuna.

Kuori sijaitsee kirkon etuosassa ja on kirkkosalin keskus.[1] Se on kirkon arvokkain, alun perin papistolle ja kuorolle varattu osa. Alttari sijaitsee kuorissa.[2] Siellä ovat myös kuorituolit, joissa ovat istuneet papit ja piispat.[3] Suomen keskiaikaisia kivikirkkoja tutkiva Markus Hiekkanen on esittänyt lisäksi, että kuorituoleja on voitu käyttää ripityksessä, konfirmaatiossa sekä morsiusmessussa avioliittoon vihkimisen yhteydessä, mutta tämän selvittäminen vaatii vielä lisätutkimuksia.[4]

Kirkkosalista katsottuna vasemmanpuoleinen kuorituoli on ovellinen ja malliltaan suora.

Oikeanpuoleinen kuorituoli on oveton ja L:n mallinen.

Kuoriaidan tehtävänä on ollut erottaa kuori muusta kirkkosalista. Hiekkasen mukaan kirkkoihin on rakennettu kuoriaitoja sekä keskiajalla (Varsinais-Suomessa 1100-luvulta 1500-luvulle) että pitkään sen jälkeen 1700-luvulle saakka.[5] Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutumisesta Suomessa väitellyt Hanna Pirinen puolestaan esittää mahdollisuuden, että kuoriaita on voitu omaksua suomalaisiin kirkkoihin vasta uskonpuhdistuksen jälkeisellä ajalla (1500-luvun lopulta alkaen) eurooppalaisesta kulttuuripiiristä.[6] Joka tapauksessa kuoriaita on alun perin katolisen kirkkorakennuksen piirre. Vuonna 1733 rakennetussa Seilin kirkossa myös kuoria vastapäätä oleva pääty on erotettu muusta kirkkotilasta ulkonäöltään kuoriaitaa vastaavalla aidalla. Tämän aidan tarkoituksena oli pitää spitaaliset erillään muusta kirkkoväestä. 

Kuoriaita kuorista päin katsottuna.

Seilin kirkossa myös länsipääty on erotettu aidalla muusta kirkkosalista.

Teksti ja kuvat: Hanna Pyhtilä

Lähteet

Kirjallisuus

Hiekkanen, Markus 2007. Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. SKS: Helsinki.

Internet-lähteet

Helsingin Sanomat 2003. Kivinen kirkko keskellä aikaa. Julkaistu 7.10.2003 osastolla Kulttuuri. Saatavissa: http://www.hs.fi/tulosta/HS20031007SI1KU018h3

Helsingin yliopiston Avoin yliopisto. Taidehistoriallinen sanasto. Kirkkoarkkitehtuuriin liittyvää sanastoa. Saatavissa: http://www.avoin.helsinki.fi/oppimateriaalit/taidehistoria/sanasto.htm

Ikonen, Matleena 2012. 750 vuotta historiaa Turun tuomiokirkossa. Matkailu kotimaassa.fi 4-2012. Saatavissa: http://www.kotimaassa.fi/index.php?article_id=2255&__from_id__=888

Kirkon keskusrahasto. Mobiilikirkko. Bongaa kirkko. Saatavissa: http://www.mobiilikirkko.fi/bongaakirkko/kirkon_osia.html

Oulun kaupunki 2005. Aikamatka Oulu. Kirkko 1600-luvulla. Oulu 400. Saatavissa: http://www.oulu.ouka.fi/aikamatkaoulu/lisatiedot/jumalanpalveluselama1600.htm

Pirinen, Hanna 1996. Luterilaisen kirkkointeriöörin muotoutuminen Suomessa. Tieteessä tapahtuu 7/96. Saatavissa: http://www.tieteessatapahtuu.fi/796/pirinen.html

Sauvo-Karunan seurakunta. Seurakunnan kirkot: Sauvo / Karuna. Saatavissa: http://koti.mbnet.fi/~karuna/kirkot.htm

Valkeapää, Leena et al. 1997. Taidehistorian sanasto. Jyväskylän yliopisto, TAIKU / Taidehistoria. Saatavissa: https://www.jyu.fi/hum/laitokset/taiku/tiedostot/sanasto.pdf

---

[1] Kirkon keskusrahasto.

[2] Helsingin yliopiston Avoin yliopisto; Valkeapää et al. 1997, 34.

[3] Oulun kaupunki 2005; Ikonen 2012; Sauvo-Karunan seurakunta.

[4] Hiekkanen 2007, 46; Helsingin Sanomat 2003.

[5] Hiekkanen 2007, 41.

[6] Pirinen 1996.

Seili - valtakunnallisesti arvokasta maisema- ja kulttuurialuetta

Seilin saaristo on kokonaispinta-alaltaan
4687 ha suuruinen.

Seilin saaristoon kuuluu pääsaaren lisäksi sitä ympäröiviä pienempiä saaria. Alueen pinta-alasta 3906 ha on vettä ja 781 ha maa-aluetta. Valtion omistuksessa on 406 ha maa-alueista. Seilin saaristo on suurimmaksi osaksi luonnonsuojeluetta ja Airiston etelärannalla sijaitsevat saaret kuuluvat Natura-alueeseen. Seilin alueen kasvisto ja eläimistö ovat monipuolisia. Alueella esiintyy rauhoitettuja lajikkeita, kuten peltomaitikka, jotka ovat lähes kadonneet muualta Suomesta.

Seilin museokirkko on rakennettu vuonna 1733.

Pääsaarta lukuunottamatta alueen saaret ovat lähes rakentamattomia. Seilin pääsaari rakennuksineen on kulttuurihistoriallisesti merkittävää aluetta. Seilin museokirkko on niin kutsuttu autiokirkko , joka tarkoittaa ettei kirkko ole enää varsinainen seurakuntakirkko eikä siten säännöllisessä jumalanpalveluskäytössä. Kirkko siirtyi viime keväänä Museovirastolta Metsähallitukselle osana valtion kiinteistöhallinnon uudelleenjärjestelyä.

Vanhan mielisairaalan päärakennuksessa ja sitä ympäröivissä talousrakennuksissa toimii Saaristomeren tutkimuslaitos. Päärakennuksessa sijaitsee opetus- ja tutkmustiloja, muissa rakennuksissa mm. henkilökunnan majoitustiloja. Rakennukset ovat Suomen Yliopistokiinteistöjen omistuksessa. 

Myrsky Genesaretin järvellä

”Venemies tietää, että taistelussa luonnonvoimia vastaan tarvitaan paitsi välineistön ehdottoman viimeisteltyä kuntoa, myös uskoa omaan taitoon ja tahtoon. Edelleen hän tietää, että silloin, kun oma taito ei enää voi auttaa, on kuitenkin yksi Suuri, joka voi aina auttaa. Hän asetti aikoinaan myrskyn, hän käveli aaltojen yli Genetsaretin järvellä, hän voitti pelon ja ahdistuksen ja Hän antoi ihmiskunnalle lahjaksi uskon ikuisuuteen, pelastukseen ja hyvän voittoon.”

Seilin museokirkon alttaritaulun Myrsky Genesaretin järvellä  vuosina 1948–49 maalannut Helge Stén harrasti pitkiä purjehdusmatkoja saaristoon. Näillä matkoilla hän luonnosteli ja maalasi useita saaristoaiheisia teoksia. Sténin tiedetään myös viettäneen aikaa Paraisilla ja Luonnonmaalla kun hän kaipasi työskentelyrauhaa. Sténin saaristoaiheisia kuvasarjoja ja taiteilijan niiden yhteyteen kirjoittamia tekstejä ja runoja julkaistiin myös lehdissä. Yllä oleva lainaus on Helge Sténin Purje ja Moottori -lehden joulunumeroon kirjoittama mietelmä vuodelta 1956.

Helge Stén syntyi vuonna 1923 Helsingissä, jonne hänen avioton äitinsä oli muuttanut kotoaan Turusta ennen raskauden ilmituloa. Stén vietti ensimmäiset vuotensa lastenkodissa Naantalissa, josta hänet adoptoi porilainen pariskunta vuonna 1933. Nuoruutensa Stén viettikin Porissa, mutta kotiuduttuaan rintamalta hän muutti hetkeksi Turkuun biologisen äitinsä luokse. Taiteilija asui myöhemmän elämänsä aikana mm. Helsingissä ja ulkomailla, mutta Turku oli kaupunki, jonne Stén aina palasi.

Stén opiskeli Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulussa vuonna 1943, jonka jälkeen hän siirtyi Turun Taideyhdistyksen piirustuskouluun 1944. Taideopintoja Stén suoritti myös Kööpenhaminassa (Det kgl. Akademiet for de Skønne Kunster) ja Pariisissa (Académie André Lhote). Sténin tunnetuimpia töitä ovat Seilin kirkon alttaritaulun lisäksi Naantalissa sijaitseva Laivaston sankarivainajien muistomerkki vuodelta 1951 ja Bløstradin kirkon alttaritaulu Tanskassa vuodelta 1949.

Teksti ja kuvat: Kirsti Ruissalo

Lähteet:

Kuvataiteilijamatrikkeli 

Kaarlo Isotalo: Helge Stén 1923–1965. Turun kansallinen kirjakauppa Oy, 1980.

Jumalanpalvelus

Seilin museokirkossa järjestetään suomenkielinen jumalanpalvelus sunnuntaina 27. heinäkuuta klo 13 alkaen. Jumalanpalveluksessa vihitään käyttöön myös kirkon uusi alttarivaate. Kirkko on siis avoinna matkailijoille poikkeuksellisesti klo 12-13 ja 14-16.

Det ordnas en gudstjänst på finska i kyrkan på söndag den 27. juli kl. 13.00. Kyrkan är öppen för turister kl. 12-13 och 14-16.

There is a church service held at the museum church on Sunday 27th of July. The opening hours for tourists are between 12-13 and 14-16.

Kellot

Avoimien ovien päivänä eräs vierailijoista tiedusteli milloin ja missä kirkon kellot on valettu. Suuremman kellon on valanut Turussa vuosina 1694­-1710 toiminut kellonvalaja Ambrosius Ternandt. Suurempi kello on valettu 1695 ja pienempi vuonna 1660.

Lähde: Museoviraston rakennusperintörekisteri 

Seilin sairaanhoitajat

Seilin mielisairaalassa sairaanhoitajien rooli oli merkittävä, sillä sairaalalle ei yrityksistä huolimatta saatu koskaan omaa psykiatria[1]. Tässä tekstissä tehdään lyhyt katsaus sairaanhoitajan arkeen Suomessa Seilin mielisairaalan toiminnan aikaan. Suomessa oli vuonna 1880 kaksi mielisairaalaa, joista toinen Seilissä ja toinen Lapinlahdessa. Vuoteen 1920 mennessä mielisairaaloita oli jo 15.[2]

Seilin sairaanhoitajat asuivat Fyyrissä.

Ennen Suomen ensimmäisen mielisairaanhoitajakoulutuksen alkua vuonna 1913 ei hoitajille ollut tiukkoja pätevyysvaatimuksia. Heiltä edellytettiin kuitenkin taipumusta mielisairaiden hoitoon eli käytännössä raamikkuutta ja hyvää lihaskuntoa. Sairaanhoitajan yksityiselämälle asetettiin noihin aikoihin muitakin rajoituksia. Esimerkiksi avioliitto ja perhe oli Pitkäniemen sairaalassa sallittu vain miespuoliselle henkilökunnalle. Ajatus naimattomuudesta kytkeytyikin tiukasti laupeudentyönä pidettyyn ammattiin.[3] Tosin Seilin mielisairaalan hoitohenkilöstö ja palveluskunta koostui suurimmaksi saarella jo useiden sukupolvien ajan työskennelleistä perheistä eli paikallisista asukkaista. Tiivis kyläyhteisö edesauttoi varmasti myös henkilökunnan viihtyvyyttä syrjäisellä saarella.[4]

Lääkintöhallituksen laatimassa sairaalan päiväjärjestyksessä määriteltiin tarkasti, millainen hoitajan työpäivä oli. Hoitajan päivä alkoi yleensä kuudelta ja kesti iltayhdeksään. [5] Käytännössä hoitajat työskentelivät 1900-luvun alussa kuitenkin lähes kellon ympäri. Vastuu osastosta ja potilaista kuului hoitajille, eikä laitoksen alueelta saanut poistua ilman lupaa. Hoitajat myös ruokailivat potilaiden kanssa ja päivävuoroa saattoi usein seurata yövalvontavuoro. Taukoja tai lepoaikoja ei siis tunnettu. Ei siis ihmekään, että Pitkäniemen sairaalan ohjesäännössä pätevää hoitajaa kutsuttiin aarteeksi.[6]

Näkymä Fyyristä päärakennukselle

1900-luvun alkupuoliskolla oli siis tyypillistä, että hoitajat asuivat työpaikallaan tai ainakin lähellä sitä. Näin oli asia myös Seilissä, missä hoitajien tiedetään asuneen kaksikerroksisessa Fyyri-rakennuksessa, josta on hyvä näkyvyys päärakennukselle ja sitä ympäröiville mielisairaalan talousrakennuksille.

Vuoden 1840 mielisairaanhoitoasetuksessa Seilin hospitaaliin hourujen hoitoon on nimetty ”yksi toimitusesimies, kaksi houruinwartiata ja kaksi waimoista houruinhoitajaa”. Hoitajien lukumäärä on vaihdellut aikojen saatossa, eikä heidän lukumääriään ole tutkittu samaan tapaan kuten potilaita. Seilin mielisairaalan päärakennusta laajennettiin useaan otteeseen 1800-luvun kuluessa ja niin potilaiden kuin hoitajienkin määrä lisääntyi tilojen kasvun myötä.

Niin Pitkäniemen mielisairaalassa kuin Seilissäkin oli jatkuvana ongelmana henkilökunnan vaihtuvuus. Huono palkka ja raskas työ eivät houkutelleet ainakaan ulkopaikkakunnilta tulleita hoitajia jäämään. Mielisairaanhoitajana toimiminen oli tuohon aikaan yksi keino hakeutua esimerkiksi poliisiksi tai muihin parempipalkkaisiin tehtäviin.[7]

Seilin sairaanhoitajienkin tiedetään peränneen oikeuksiaan. Esimerkiksi vuonna 1866 kuusi hoitajaa valitti palkkansa pienuutta. Tuohon aikaan hoitajien vuosipalkka Seilissä oli 115 markkaa, kun taas esimerkiksi Kuopioon suunnitteilla olevan mielisairaalan hoitohenkilökunnnan vuosipalkoiksi arvioitiin 200-300 markkaa. Palkankorotuspyynnön jälkeen, tosin vasta kymmenen vuotta myöhemmin, uudessa kustannusarviossa kuuden hoitajan palkkaamiseen oli varattu 2950 markkaa eli noin 500 markkaa hoitajaa kohden. Toisen kerran Seilin sairaalan sairaanhoitajat vaativat palkankorotusta ja saaristolisää vuonna 1947. Lääkintöhallitus kieltäytyi maksamasta saaristolisää vuoteen 1962 asti, jolloin Seilin työntekijöille myönnettiin syrjäseutulisä. Päätös tuli kuitenkin liian myöhään, sillä sairaala lakkautettiin pian sen julkistamisen jälkeen.[8]

Teksti ja kuvat: Kirsti Ruissalo

Lähteet ja lukemista aiheesta kiinnostuneille:

Achté, Kalle: Satakolmekymmentä vuotta psykiatriaa. Lapinlahden sairaala 1841–1971.

Achté, Kalle & Turunen, Sakari: Seilin hospitaali 1619–1962. Käytännön lääkäri nro.1, 1976.

Ahlbeck-Rehn, Jutta & Tuohela, Kirsi: Att läka kvinnornas själar – Om klass, det sunda arbetet och invalidismens kult. RIG- Kulturhistorisk tidskrift, vol. 91, nr.2, 2008.

Ahlbeck-Rehn, Jutta: Diagnosering och disciplinering. Medicinsk diskurs och kvinnligt vansinne på Själö hospital 1889–1944. Åbo Akademis förlag, Turku 2006.

Dahl, Arthur: Ur Sjählö hospitals historia.

Hurskainen, Eeva: Cecilia Blomqvist – Leprasairaalan hoitajatar. Teoksessa Nainen paikallaan – diakonissoja kotona ja kentällä. Toim. Pirkko Probst. Helsingin diakonissalaitoksen museo, Helsinki 2010.

Kaarninen, Mervi & Kaarninen, Pekka: Pitkäniemen sairaala 1900–1990.Pitkäniemen sairaalan kuntainliitto, Pitkäniemi 1990.

---

[1] Papin viran lakkautuksen jälkeen 1840-luvulla Seiliin oli tarkoituksena palkata oma lääkäri, mutta koska lääkärillä haluttiin olevan myös taloudenhoitajan pätevyys, ei virkaa saatu koskaan täytetyksi. Vuonna 1899 Nauvon saatiin oma kunnanlääkäri, jonka pestiin yhdistettiin myös Seilin lääkärin toimi. Kunnanlääkäri vieraili Seilissä säännöllisesti eli 3–10 päivän välein, paitsi kelirikkojen aikaan.

[2] Ahlbeck-Rehn 2006, 113.

[3] Kaarninen&Kaarninen 1990; 64, 121.

[4]Turunen & Achté 1976, 43.

[5] Hurskainen 2010, 29.

[6] Kaarninen&Kaarninen 1990, 70.

[7] Kaarninen&Kaarninen 1990, 75.

[8] Turunen & Achté 1976, 31–32.