keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kirkkoniemen ympäristö

Kirkon ympäristö on nykypäivänä selvästi metsittyneempää kuin vielä 50 vuotta sitten. Aluetta on pyritty pitää perinnemaisemana, mutta on tietenkin haastavaa arvioida, mikä ajanjakso saaren asutuksen ajasta valittaisiin perinnemaisemaksi.

Kuvasta vuodelta 1811 huomaa, kuinka avoimia Kirkkoniemi ja sairaala-alue ovat olleet. Puita oli silloin jo kaadettu polttopuiksi ja rakennusaineeksi hospitaalin käyttöön lähes 200 vuoden ajan. Ja jo sitä ennen saarella on ollut vakituista asutusta, jotka varmasti myös ovat käyttäneet puustoa hyväkseen.

Kirkon takana olevilla kallioilla on vielä 1800-luvulla ollut tuulimyllyjä. Mylläri on asunut Kirkkoniemellä. Nykyisen kesäkahvilan takana on sijainnut myllärin asuinrakennus ja aittoja, tupakkaviljelyyn tarkoitettu palsta, sauna ja perunapelto. Kirkon kaakkoispuolella sijaitsi myllärin pellot. Puustoa kirkkoniemellä oli erittäin vähän niin kauan kun siellä asuttiin. Vasta sairaalan lopettamisen jälkeen, 1962, on puusto alkanut kasvaa nopeaa tahtia. Kirkon takana oleva rinne on ollut avoin, niinkuin myös rannat. Pääsaarelta Kirkkolaiturille johtavan polun vasemmalla puolella, kirkon kohdalla, on ollut puutarha. Paikan tunnistaa helposti siinä edelleen kasvavista punaherukkapensaista.
Punaherukkapensaita Kirkkoniemellä.
Hautausmaan viereinen metsittynyt rinne.


















Museoviraston maisema-arkkitehdit selvittivät 1990-luvun alkupuolella miten maisemaa tulisi hoitaa. Aluetta on hoidettu raivaamalla puita rannoilta ja niityltä, joka sijaitsee spitaalisten muistoristin takana. Maisemaa on pidetty auki muun muassa pitämällä lampaita siellä laiduntamassa (lampaat valittiin Kirkkoniemelle, koska arveltiin että lehmät pelottaisivat vierailijoita. Kauempana pääsaarella pidettiin myös nautaa). Maisema on kuitenkin edelleen reilusti rehevämpi kuin vielä 1900-luvun alussa. Voi kuitenkin olettaa, että aikana ennen kuin hospitaali perustettiin vuonna 1619, saari on hyvin voinut olla vehreä.
Muistoristi ja niitty.


Pääsaarella laiduntaa tänäkin kesänä lehmiä.
















Lähteet:
Mikkola, Marja, Museovirasto, MA-arkkitehdit, Seilin kirkon lähiympäristön maisemanhoidon toimenpideohjelma, 1993.

Museovirasto, MA-arkkitehdit, Seilin kirkon lähiympäristön maisemanhoito Dokumentointi 1995, 1995.


Lisa Svanfeldt-Winter

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti