Perjantaina esitettiin erittäin
mielenkiintoinen kysymys spitaalisten hautajaisista, nimittäin jos
vainaja siunattiin kirkossa sisällä vai vasta ulkona haudalla. En
ole päässyt arkistoihin etsimään vastausta, mutta tässä
kuitenkin arveluita asian laidasta:
Spitaalisten puoli kirkossa. |
Kaikkialla spitaalisia ei kuitenkaan
päästetty kirkkoon sisälle, mikä kertoisi siitä, ettei myöskään
ulkona, haudan äärellä siunaaminen olisi pidetty mahdottomuutena.
Esimerkiksi Kruunupyyssä, Korpholman spitaalihospitaalissa
Pohjanmaalla, spitaalisille rakennettiin lava kirkon ulkopuolella,
jotta he voisivat seurata jumalanpalvelusta ikkunasta.
Ruotsalaisen arkeologin Mats Larssonin
mukaan keskiajalla skoonelaiseen Skanörin Pyhän Yrjön hospitaaliin
otetut potilaat saivat symboliset hautajaiset ennen kuin he astuivat
hospitaaliin. Potilaalle olisi kaivettu matala hauta, jonka reunalle
hän sai istuutua. Pappi olisi siunannut potilaan, ja kaatanut maata
hänen päänsä päälle. Tämän jälkeen spitaalinen olisi
katsottu lähinnä kuolleeksi: hän ei saisi tavata enää perhettään
ja häneltä otettaisiin omaisuus pois. Larsson ei mainitse missä
tällaisesta tavasta kerrotaan tai jatkettiinko sitä vielä
uskonpuhdistuksen jälkeen.
Spitaalisille pidetyistä
kuolinmessuista on myös merkintöjä myöhemmin. Ainakin
hollantilainen Isä Damien, joka kuoli 1889 Hawajilla lepraan, sai
kuolinmessun kirkossa, jonka jälkeen hänet haudattiin. Lukemani
Damienia kuvaavat kertomukset eivät kuitenkaan kerro, mikäli Isä
Damienin arkku myös oli Philomenan kirkossa sisällä messun aikana.
Isä Damienin tapaus ei kuitenkaan varsinaisesti kerro paljoakaan
Seilin spitaalisten siunaamisesta, sillä kyseessähän on eri
yhteiskuntaluokkaan, aikaan, paikkaan ja kristinuskoon kuuluva mies.
Jos joku osaa vastata kysymykseen
paremmin, niin kommentoikaa!
Lähteet:
Mats Larsson: S:t Jörgenshospitalet,
www.hagen.web.surftown.se/hospitalet.htm
Sakari
Turunen ja Kalle Achté, ”Seilin hospitaali 1619 – 1962”,
Käytännön lääkäri 1:1976.
Björkman, Lolan,
Korpholmens hospital i Kronoby 1631 – 1841 (Borgå 2007).
Lisa Svanfeldt-Winter
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti